konseptikarttoihin

Konseptikartat ovat visuaalisia diagrammeja, jotka esittävät käsitteiden välisiä suhteita. Ne rakentuvat soluista, joissa kunkin solmun nimi edustaa käsite ja viivat kuvaavat väitteellisiä suhteita näiden käsitteiden välillä. Väitteet muodostuvat käsitteiden ja vertailevien sanojen tai lauseiden yhdistelmistä. Konseptikarttojen kehitti alun perin Joseph D. Novak ja hänen tutkijayhteisönsä 1970-luvulla opetuksen ja oppimisen tutkimukseen tarkoitettujen työkalujen osana. Niiden tarkoituksena on jäsentää tietoa, tukea ymmärrystä ja helpottaa uuden tiedon integrointia aiemmin opittuun.

Käyttökohteet kattavat opetuksen lisäksi suunnittelun, tiedonhallinnan ja ongelmanratkaisun. Konseptikarttoihin päädytään usein aloittamalla avainkäsitteistä ja rakentamalla väitteitä, jotka kuvaavat näiden käsitteiden välisiä suhteita. Opetuksessa konseptikarttoja voidaan käyttää oppimisen arvioinnin tukena, oppimisen edistymisen havainnointiin sekä ryhmätyöskentelyyn. Ne auttavat oppijoita rakentamaan omia käsitteellisiä rakenteitaan ja näkemään, miten erilliset ilmiöt liittyvät toisiinsa. Ne voidaan tallentaa sähköisesti tai käsin.

Rakenne ja ominaisuudet: kartassa on käsitteitä kuvaavia solmuja ja näitä yhdistäviä suuntia sekä sanoja, jotka kuvaavat väitteitä. Yleensä kartat ovat hierarkkisia, ylin käsite sijoitetaan kartan yläosaan ja alapuolella ovat laajemmat tai spesifit käsitteet sekä mahdolliset poikkisidokset.

Rakentaminen: vaiheet voivat sisältää avainkäsitteiden tunnistamisen, suhteiden määrittämisen, kartan piirtämisen ja sen tarkistamisen. Yhteistyö ja iteratiivinen kehitys parantavat kartan laatua. Digitaaliset työkalut helpottavat karttojen jakamista ja muokkaamista.

Hyödyt ja rajoitteet: konseptikartat edistävät syvällistä ymmärtämistä, oppijoiden aktiivista osallistumista ja tiedon jäsentämistä. Rajoitteita voivat olla karttojen työstäminen aikaa vievää ja niiden laatu riippuu tekijän taustasta sekä käytetyistä sanoista.