Maksakirroosi

Maksakirroosi on pitkäaikainen, etenevä maksasairaus, jossa maksakudos arpeutuu ja muodostaa nodulukseja sekä fibrotista sidekudosta. Arpeutuminen heikentää maksan toimintaa ja verenkiertoa, ja johtaa portaaliseen hypertensioon sekä useisiin komplikaatioihin.

Syyt ovat moninaisia. Yleisimmät ovat alkoholin pitkäaikainen runsas käyttö, krooninen virushepatiitti B tai C sekä rasvamaksa NAFLD/NASH. Muita syitä ovat autoimmuuniset maksatulehdukset, toksiset maksasairaudet sekä tietyt perinnölliset tilat. Usein taustalla on useita tekijöitä.

Pathofysiologia: Fibroosi ja arpeutuminen muokkaavat maksan verivirtauksia ja parenkymää, mikä johtaa portaaliseen hypertensioon, heikentyneeseen proteiinien tuotantoon ja hyytymistekijöiden vajaukseen sekä yleisiin aineenvaihduntamuutoksiin.

Oireet ja merkit: Alkuvaiheessa oireet voivat olla vähäisiä. Dekompensaatiossa ilmenee ascites, portaalisen hypertension aiheuttama variceaalinen verenvuoto, keltaisuus sekä hepato-splenomegalia ja neuropsykologisia oireita (hepatic encephalopathy).

Diagnoosi: Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, laboratoriokokeisiin (korkea bilirubiini, matala albumiini, pitkä INR) sekä kuvantamiseen (ultraääni, elastografia, CT/MRI). Biopsia voidaan harkita taustalla olevan syyn selvittämiseksi.

Hoito: Taustatekijän hoito on keskeistä (alkoholin lopetus, antiviralinen hoito HBV/HCV, painonhallinta NAFLD). Ascites-hoitoon käytetään natriumin rajoitusta ja diureetteja; variceaalisen verenvuodon ehkäisy ja hoito (endoskooppiset toimenpiteet, beetablokkerit); hepatischeenkefalopatian hoito (laktuloosi, rifaksimiin). Maksansiirto arvioidaan dekompensaation edetessä.

Ennuste ja ehkäisy: Ennuste riippuu dekomensaation asteesta ja prognostisesta luokituksesta (Child-Pugh/MELD). Maksansiirto voi palauttaa maksan toiminnot. Ehkäisy: rokotukset hepatiitteja vastaan, alkoholin välttäminen sekä rasvamaksan riskitekijöiden hallinta.