beetablokkerit

Beetablokkerit (beta-adrenergiset salpaajat) ovat lääkeryhmä, joka estää beetareseptorien toimintaa. Eniten vaikutuksia syntyy β1-reseptorien salpaamisesta sydämessä: syke ja sydänlihaksen voimakkuus laskevat, johtumisnopeus hidastuu ja reniinieritys munuaisissa vähenee. Näiden vaikutusten yhteisvaikutus voi alentaa verenpainetta, vähentää sydämen työkuormaa ja parantaa hapensaantia sydänlihakseen.

Luokitus: kardioselektiiviset β1-salpaajat, kuten metoprololi, bisoprololi ja atenololi; ei-valikoivat β1β2-salpaajat, kuten propranololi ja nadololi; ISA-aktiiviset, kuten pindololi; vasodilatoivat, kuten karvediloli ja labetalol; sekä kolmannen sukupolven beetablokkerit, kuten nebivololi, joilla voi olla lisävaikutuksia verisuoniin.

Käyttökohteet: verenpainetauti; iskeeminen sydänsairaus ja angina pectoris; erilaiset rytmihäiriöt; sydämen vajaatoiminta (erityisesti alentuneella ejektiofraktiolla); migreeniin profylaksia ja glaukooma (paikallinen silmään annosteltava timololi).

Haitat ja varotoimet: yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat bradykardia, väsymys, huimaus ja hypotensio. Ei-valikoivat beetablokkerit voivat aiheuttaa hengitystie-ongelmia astma- tai COPD-potilailla. Hypoglykemian oireiden maskautuminen on riski diabeetikoilla. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa tunnusomaisen vieroitusoireilun ja pahentaa sydänsairautta, erityisesti äkillisen infarktin jälkeen. Yhteisvaikutukset tavallisten lääkeaineiden kanssa on huomioitava, esimerkiksi joissain tapauksissa kalsiumkanavalääkkeet ja insuliini.

Käyttöohjeet: annostus aloitetaan pienellä määrällä ja titrataan yksilöllisesti, seuraten pulssia, verenpainetta ja mahdollisia haittavaikutuksia. Raskauden aikana beetablokkerien käyttö tapahtuu lääkärin valvonnassa. Valinta ja määräytyminen perustuvat potilaan sairaustilaan ja comorbiditeetteihin.