Maanviljelyksen

Maanviljelys on maaperän viljelyyn ja tilanhoitoon liittyvä tuotantoala, jonka tavoitteena on tuottaa ravintoa sekä raaka-aineita ihmisille ja eläimille. Se muodostuu kasvinviljelyn sekä karjatalouden osa-alueista sekä tilan kokonaisjohtamisesta.

Kasvinviljelys keskittyy viljelykasvien kasvatukseen, kuten viljelykasvit voivat olla viljoja, öljykasveja sekä vihanneksia ja juureksia, sekä rehikasveja. Eläinviljely eli karjatalous hoitaa kotieläimiä, kuten naudat, lampaat, siat ja siipikarjan, tai näiden yhdistelmiä tilalla. Nämä osa-alueet liittyvät toisiinsa ravinnon tuotannon, lannoituksen ja maanhoidon kautta, ja ne voivat vaihdella alueittain ilmaston ja markkinoiden mukaan.

Yleisimmät maanviljelyn käytännöt ovat maan muokkaus, kasvinsuojelu, lannoitus, kastelu sekä sadonkorjuu ja varastointi. Viljelytavat pyrkivät ylläpitämään maan rakennetta ja terveyttä sekä vedenhallintaa. Keskeisiä keinoja ovat kiertoviljely, lajikkeiden valinta sekä teknologian hyödyntäminen, kuten maaperäanalyyseja ja kasvien terveyden seurantaa.

Moderni maanviljelys hyödyntää teknologiaa ja digitalisaatiota, kuten koneellistumista, tieteellistä lannoitusta, täsmäviljelyä sekä sensorien ja sään sekä satoon liittyvien tietojen keräämistä. Näin voidaan parantaa tuottavuutta ja samalla vähentää ympäristövaikutuksia.

Taloudellisesti maanviljelys on osa maatalouden sektoria, jolla Suomessa on pienempi työvoimaosuus mutta merkittävä rooli maaseudun elinvoimaisuuden kannalta. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) sekä kansalliset maaseudun kehittämisohjelmat vaikuttavat tukiin, investointeihin ja ympäristövaatimuksiin.