kasvatukseen

Kasvatus on termi, jonka suomen kielessä tarkoittaa ihmisen kasvun ja kehityksen tukemista sekä arvojen, taitojen ja käyttäytymisen ohjaamista. Kasvatus kattaa sekä yksilön elämän kasvuun liittyvät prosessit että yhteiskunnan tarjoaman koulutuksen ja sosiaalisen kasvamisen. Käytännössä kasvatus ilmenee perheen arjessa, varhaiskasvatuksessa, opetus- ja kasvatustyössä sekä erilaisten yhteisöjen, kuten yhdistysten ja laitosten, toiminnassa. Kasvatukseen liittyvät käytännöt ja teoreettiset näkemykset muodostavat kasvatustieteen eli pedagogiikan kentän.

Kasvatuksen keskeisiä osa-alueita ovat varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus sekä aikuisten ja nuorten kasvatus. Varhaiskasvatus tukee lapsen sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista kehitystä ennen peruskoulua. Esiopetus valmentaa kuudesluokkalaiseen valmistautumista, ja perusopetuksessa kasvatuksellinen työ yhdistyy oppimiseen. Kasvatustiede tutkii kasvun lainalaisuuksia, vuorovaikutussuhteita, opetusmenetelmiä sekä vanhempien ja ammattilaisten rooleja.

Suomessa kasvatus sekä varhaiskasvatus ja opetus ovat julkisin varoin järjestettäviä palveluita. Varhaiskasvatus ja esiopetus ovat kunnallinen vastuulla ja pyritään tarjoamaan kaikille lapsille tasavertaiset mahdollisuudet varhaisesta vaiheesta lähtien. Kasvatuksessa tavoitteena on lapsen hyvinvointi, osallisuus, oppimiskyky sekä moraalinen ja yhteiskunnallinen kypsyys.

Nykykeskusteluissa kasvatus kytkeytyy arvoihin, yhdenvertaisuuteen, koulutuksen laatuun sekä digitalisaatioon. Ammattilaisten osaaminen, tutkimukseen perustuvat käytännöt ja vanhempien rooli ovat keskeisiä tekijöitä laadukkaan kasvatuksen varmistamisessa.