pedagogiikan

Pedagogiikka on kasvatustieteen osa-alue, joka tutkii opettamisen ja oppimisen ilmiöitä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Se tarkastelee, miten sisältöjä suunnitellaan, miten oppimisprosessi järjestetään, millaiset ovat oppimisen tavoitteet ja miten oppilaita arvioidaan sekä tuetaan yksilöllisesti. Pedagogiikka käsittää sekä teoreettiset että käytännön näkökulmat ja se liittyy laajasti kasvatustieteisiin sekä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Joissakin yhteyksissä pedagogiikkaa verrataan didaktiikkaan: didaktiikka painottaa opettamista ja oppimisen järjestämistä käytännön menetelmin ja sisältöin, kun pedagogiikka kattaa laajemman kasvatuksen kokonaisuuden ja oppimisen eettiset, psykologiset sekä sosiaaliset ulottuvuudet.

Historiaan kuuluu merkittäviä teoreettisia suuntauksia ja käytäntöjä, jotka ovat muokanneet nykyisiä pedagogiikan näkökulmia. Varhaisista vaiheista lähtien pedagogiikka on kehittynyt filosofisista pohdinnosta kohti systemaattisempaa oppimisen tutkimusta. 1900-luvulla ovat vaikuttaneet havaittavuus-, kognitiiviset ja konstruktivistiset näkemykset sekä humanistiset ja kulttuurihistorialliset suuntaukset. Viimeaikainen kehitys painottaa inkluutiota, tasa-arvoa sekä digitaalisten työvälineiden hyödyntämistä. Pohjoismaissa, ja erityisesti Suomessa, pedagogiikalla on vahva yhteys opettajankoulutukseen ja ammatilliseen kehittämiseen.

Käytännössä pedagogiikka näkyy opetussuunnitelmien toteuttamisessa, oppimisen eriyttämisessä, oppilaitosten ilmapiirissä sekä opettajien jatkuvassa ammatillisessa kehittymisessä. Keskeisiä lähestymistapoja ovat oppijalähtöinen opetus, inquiry- ja ongelmakeskeinen oppiminen, yhteistyö- ja vertaisoppiminen sekä universal design for learning -periaatteet. Arviointi nähdään usein osana oppimisprosessia sekä ohjaus- ja kehittämistyön välineenä. Pedagogiikan tutkimus hyödyntää sekä menetelmä- että tutkimusotteita, kuten toimintatutkimusta ja etnografiaa, ja sen tavoitteena on parantaa oppimisen tuloksia sekä oppilaiden hyvinvointia eri oppilaitosten konteksteissa.