Pohjoismaissa

Pohjoismaissa tarkoitetaan Pohjoismaiden valtioita sekä niiden yhteisiä historiallisia ja kulttuurisia siteitä. Yleisesti mukaan lasketaan viisi itsenäistä valtiota: Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi. Alueeseen liitetään myös Grönlanti, Fääri-saaret sekä Ahvenanmaa, jotka ovat hallinnollisesti erillisiä alueita Suomen ja Tanskan valtakunnissa.

Historiallisesti Pohjoismailla on ollut tiivis yhteishistoria. Kalmarin unioni (1397–1523) yhdisti Tanskan, Norjan ja Ruotsin; Islanti kuului pitkään Tanskan hallinnon alaisuuteen. Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan ennen 1809, jolloin se siirtyi Venäjän alaisuuteen suuriruhtinaskunnaksi. Islanti itsenäistyi vuonna 1944. Kielten osalta suurin osa alueen kielistä kuuluu pohjoisgermaaniseen kieliperheeseen (tanska, norja, ruotsi ja islanti), kun Suomi kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen ja saamelaisten kielet ovat puhuttuja erityisesti Pohjoismian pohjoisosissa.

Yhteistyö: Pohjoismaiden neuvosto (1952) sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto koordinoivat kulttuuri-, koulutus-, ympäristö- ja talouspolitiikkaa sekä muita yhteisiä kysymyksiä. Pohjoismaat ovat Schengen-alueen jäseniä, ja EU-suhteet vaihtelevat jäsenyyden mukaan: Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat EU:n jäsenmaita; Norja ja Islanti kuuluvat Euroopan talousalueeseen (EEA) ja Norja lisäksi EFTA-maa. Grönlanti ja Fääri-saaret ovat osa Tanskan hallintoa eikä EU:n jäseniä; Ahvenanmaa on Suomen itsehallinnollinen maakunta, jolla on omat erityisoikeutensa.

Nykyisin Pohjoismaat tunnetaan korkeasta elintasosta, vahvasta hyvinvointivaltiosta, laajasta koulutuksesta ja tasa-arvosta. Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys ovat keskeisiä politiikan teemoja, kuten uusiutuvan energian edistämisessä. Kansainvälisessä kontekstissa Pohjoismaat korostavat sekä sisäistä että ulkoista yhteistyötä tutkimus-, innovaatio- ja kulttuurialoilla.