kasvinsuojelu

Kasvinsuojelu on kasveille kohdistuvien haittojen—tautien, tuholaisten ja rikkakasvien—torjuntaa ja ehkäisyä. Sen tavoite on turvata sato sekä laatu ja samalla pienentää ympäristö- ja terveysriskejä.

Kasvinsuojelu koostuu monista keinoista: ennaltaehkäisystä, seurannasta ja tarpeen mukaan tapahtuvasta torjunnasta. Ennaltaehkäiseviä keinoja ovat esimerkiksi viljelykierto, sopivien lajikkeiden valinta sekä viljely- ja ympäristöolojen hallinta. Seuranta voi sisältää säännöllisen tarkkailun ja varoitusjärjestelmät. Torjuntamenetelmät voidaan toteuttaa kulttuurisesti, biologisesti ja kemiallisesti. Kulttuuriset ja biologiset keinot edistävät kilpailua rikkakasvien ja taudinaiheuttajien suhteen sekä voivat hyödyntää luonnollisia vihollisia. Kemialliset kasvinsuojeluaineet ovat viime kädessä käytettäviä valmisteita, joiden käyttö on rajoitettua ja sovitettava osaksi integroitua kasvinsuojelua.

IPM eli integroidun kasvinsuojelun periaate suosii haittojen vähentämistä kestävällä tavalla hyödyntäen kaikkia käytettävissä olevia keinoja sekä minimoiden kemiallisten aineiden tarvetta.

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille pääsy ja käyttö ovat EU- sekä kansallisella tasolla säädeltyjä. Hyväksyttävien aineiden on täytettävä turvallisuusvaatimukset, ja käyttöön liittyy ohjeistus sekä valvonta. Suomessa vastaa valvonnasta Ruokavirasto sekä muut viranomaiset.

Käytännön haasteisiin kuuluvat resistenssin kehittyminen, haitalliset ympäristö- ja vesistövaikutukset sekä tarve kehittää kestävämpiä torjuntaratkaisuja.