kasvinsuojelun

Kasvinsuojelu on kasvien tuotannon turvaamista haitallisilta tekijöiltä, kuten tuholaisilta, taudeilta ja rikkakasveilta. Se on kattava kokonaisuus, joka yhdistää ennaltaehkäiseviä, seurantaan perustuvia sekä torjuntatoimenpiteitä satoon, laatuun ja ympäristöön kohdistuvien riskien minimoimiseksi. Kasvinsuojeluun sisältyy sekä kemialliset torjunta-aineet että biologiset, kulttuuriset ja mekaaniset keinot sekä integroitu torjunta eli IPM.

IPM- lähestymistapa korostaa tilan tarkkailua, riskinarviointia ja toimenpiteiden yhdistämistä siten, että kemikaalien käyttöä voidaan vähentää tai kohdentaa optimaalisesti. Kemiallinen torjunta tarkoittaa kasvinsuojeluaineiden käytön suunnittelua ja toteutusta etikettien sekä säädösten mukaisesti, pyrkien minimoimaan terveys- ja ympäristövaikutukset. Biologiset keinot hyödyntävät luonnollisia vihollisia tai biokemiallisia valmisteita. Kulttuuriset toimenpiteet sisältävät viljelykiertoa, lajikevalintoja, maanmuokkausta sekä rikkakasvien ja taudinhallinnan menetelmiä, jotka tukevat kestävää tuottamista ja voivat vähentää kemikaalien tarvetta.

Lainsäädäntö ja valvonta: kasvinsuojeluaineiden markkinointi ja käyttö ovat EU-tasoisesti säädeltyjä asetuksin, kuten 1107/2009, ja kansallisella tasolla viranomaiset valvovat lupia, jakelua ja käyttöä sekä tarjoavat neuvontaa turvallisen ja kestävän käytön varmistamiseksi.

Kestävyys ja haasteet: tavoitteena on pienentää ympäristö- ja terveysriskejä, torjunta-aineiden residuaatteja sekä resistenssin kehittymistä. Haasteita tuovat sääolosuhteet, kustannukset sekä tarve sopeutua uuden tiedon ja teknologian kehittyessä.