Luottotoimintaa

Luottotoiminta tarkoittaa rahoituslaitosten harjoittamaa toimintaa, jossa annetaan luottoja ja tarjotaan velka- ja rahoitusjärjestelyjä yksityishenkilöille, yrityksille sekä julkiselle sektorille. Toimintaan sisältyy luottojen myöntäminen ja luottosuhteiden hallinta sekä luoton määrittämiseen liittyvät palvelut, kuten luottokelpoisuuden arviointi, vakuuksien asettaminen, hinnoittelu sekä veloitusten seuranta ja perintä. Luottotoimintaa harjoittavat pankit, muut luotto- ja rahoituslaitokset sekä leasing- ja factoring-yritykset. Tavanomaisia muotoja ovat kuluttajaluotot, asuntoluotot, yrityslainat sekä muut rahoitusjärjestelyt, kuten korttien rahoitus ja rahoituspalvelut liiketoiminnassa.

Sääntely ja valvonta: Suomessa luottotoimintaa valvovat Finanssivalvonta sekä muut viranomaiset, ja toiminnan harjoittaminen edellyttää lupaa sekä sovellettavaa lainsäädäntöä. EU-tasolla luottotoimintaa ohjaavat direktiivit sekä kansallinen lainsäädäntö; kuluttajaluottoja koskevat erityissäännökset vaikuttavat tiedottamiseen, ehtoihin sekä kohtuullisuuteen. Lisäksi luotonantajat noudattavat yleisiä rahoituslaitosten vaatimuksia, kuten riskinhallintaa, vakavaraisuutta ja sisäistä valvontaa sekä asiakkaiden oikeuksien suojaamista ja tietosuojaa.

Rahoitusalaan vaikuttava rooli: Luottotoiminta mahdollistaa kuluttajien ja yritysten investoinnit sekä kustannus- ja kassavirran hallinnan, ja se on keskeinen osa talouden rahoitusjärjestelmää. Samalla luottoriski sekä korko- ja kuluriskit ovat huomionarvoisia, ja ne ohjaavat sääntelyä sekä markkinatoimintaa.