Loppupääte

Loppupääte on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan lopussa olevaa päätteistä muotoa. Suomen kielessä loppupäätteet ovat tyypillisesti taivutus- ja omistuspäätteitä, joiden avulla ilmaistaan kieliopillista tietoa kuten sijamuoto, luku ja persoona. Loppupäätteet ovat tyypillisesti itsenäisiä morfeemeja, jotka lisätään sanan vartaloon orendiksi, ja useat päätteet voivat peräkkäin muodostaa monimutkaisen taivutusmuodon.

Loppupäätteiden tehtävä on jäsentää lauserakennetta ilman, että sana tarvitsee erillisiä prepositioita. Suomen kieli on agglutinatiivinen, mikä tarkoittaa, että sanan lopussa voi olla useita päätteitä peräkkäin; paikkoja ja merkityksiä voidaan ilmaista muuttamalla päätteiden tyyppiä ja järjestystä. Esimerkiksi talo-sanaa voidaan taivuttaa eri tavoin: talossa tarkoittaa inessiivista muotoa “in the house” käyttämällä loppupäätettä -ssa/-ssä, talosta tarkoittaa ablatiivista “from the house” käyttöön ottamalla -sta/-stä, ja talot on nominatiivinen monikko, johon lisätään päätte -t. Omistus voidaan merkitä myös loppupäätteillä, kuten taloni tarkoittaen “my house” (omistus -ni).

Loppupäätteistä erottuvat tyypillisesti taivutuspäätteet; niillä ei myöskään aina muuteta sanan semantiikkaa yhtä paljon kuin derivational päätteillä, jotka muodostavat uusia sanoja. Loppupäätteet ovat keskeinen osa suomen sananmuodostusta ja sanojen taivutusta, sekä toimivat avaimena ymmärtämään lauseen syntaksia ja merkityksiä.