loppupäätteet

Loppupäätteet ovat sanan loppuun lisättyjä päätteitä, joilla ilmaistaan kieliopillisia tietoja. Suomen kielessä loppupäätteet ovat keskeisiä, koska kielen taivutus on pääosin affiksimuotoista: sama juurta voi taivuttaa monin eri tavoin lisäämällä erilaisia päätteitä. Loppupäätteet voivat siten sekä taivuttaa sanoja että muodostaa uusia sanoja tai sanaluokkia.

Käyttö ja tyypit. Substantiiveille loppupäätteet ilmaisevat sijamuodon ja luvun. Esimerkkejä: talo nominatiivissa, talon genitivi (talon), taloa partitiivissa (taloa), talossa inessiivissä (talossa), talosta elatiivissa (talosta), taloon illatiivissa (taloon). Monikon muodostuminen tapahtuu yleensä lisäämällä nominatiivin loppuun -t (talot). Verbeissä loppupäätteet ilmaisevat persoonan ja ajan. Esimerkiksi suomen preesensissä muodot kuten minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa sekä me kirjoitamme, te kirjoitatte, he kirjoittavat osoittavat kuinka verbin loppupäätteet muuttuvat henkilön mukaan. Derivaatiossa loppupäätteet muokkaavat sanaa uudeksi sanaksi tai osaksi laajemman sanaluokan: esimerkiksi nominaalisen tai adjektiivisen muodon muodostaminen sekä ajan tai toiminnan ilmaiseminen.

Merkitys oppimisessa. Loppupäätteiden tunteminen on olennaista suomen kielen oppimisessa ja kieliopillisessa analyysissä. Ne mahdollistavat kielellisen rakenteen ymmärtämisen sekä lauseiden syntaksin hallinnan, ja niitä opiskellaan laajasti sekä kielitaidon että kielentutkimuksen yhteydessä. Yleisesti ottaen loppupäätteet kuvaavat taivutuksen ja johdannaisuuden perusrakenteen, jonka varaan suomalainen morfologia rakentuu.