Taustalla olevia syitä ovat muun muassa neurologiset sairaudet kuten stroke tai muu aivoverenkierrossa, multiplinen skleroosin, Parkinsonin taudin sekä aivorungon ja selkäytimen vauriot. Myös dystoniat ja myotoniset sairaudet sekä perinnölliset lihasjäykkyyteen liittyvät tilat voivat aiheuttaa jäykkyyttä. Metaboliset häiriöt, kuten kilpirauhasen toiminnan poikkeavuudet ja elektrolyyttitasojen epätasapaino, sekä joidenkin lääkkeiden, erityisesti joidenkin psyykkisten sairauksien hoitoon käytettyjen lääkkeiden, sivuvaikutukset voivat lisätä lihasjäykkyyttä. Liikunnan vähyys ja pitkäaikainen paikallaanolo voivat pahentaa tilaa.
Oireisiin kuuluu lihasjäykkyyden ohella lihasjännityksen pysyvyys tai vaihtelevuus, liikkeiden hitaus sekä joskus kipu. Myotonia aiheuttaa viivätyneen rentoutumisen lihaksissa, kun taas spastisuus liittyy ylempienmotoristen/neuroneiden häiriöihin ja ilmenee vastustavana lihasjäykteenä erityisesti raajoissa. Oireet voivat olla paikallisia tai yleisiä, ja niiden esiintyminen auttaa erottelemaan eri syitä.
Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, neurologiseen tutkimukseen sekä tarvittaessa laboratorio- ja sähködiagnostisiin tutkimuksiin (verikokeet kilpirauhas- ja elektrolyyttiarvojen tarkistamiseksi, CK, EMG) sekä kuvantamistutkimuksiin taustalla olevan sairauden selvittämiseksi.
Hoito kohdistuu taustalla olevaan sairastapaukseen sekä oireisiin. Yleisimmät keinot ovat fysioterapia ja säännöllinen liikunta sekä venyttely. Lääkkeellinen hoito voi sisältää lihasjänteyttä alentavia aineita (esim. baclofen, tizanidiini), botuliinitoksiini-injeksioita paikallisiin jäykkyyksiin, ja tarvittaessa hoitoa perussairauden mukaan (esim. levodopa Parkinsonin taudissa). Joissakin tapauksissa myotonia voidaan hoitaa erityislääkkeillä. Kivun ja toimintakyvyn tukeminen sekä arjen sopeuttaminen ovat keskeisiä osia hoitoa.