Lahustuvuuskäyrät

Lahustuvuuskäyrät kuvaavat aineen liukoisuuden muutosta lämpötilan tai muun olosuhteen, kuten paineen tai liuottimen koostumuksen, funktiona. Ne ovat graafisia esityksiä, joissa yleensä liuottuvuus, usein ilmaistuna grammoina liuotinta per 100 grammaa liuotinta, on esitetty y-akselilla ja lämpötila x-akselilla. Lahustuvuuskäyrät ovat erityisen hyödyllisiä kemiassa, kuten reaktioiden optimoinnissa, aineiden puhdistamisessa ja kiteytymisen ymmärtämisessä.

Useimmille kiinteille aineille liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa. Tämä tarkoittaa, että lämpimämmässä liuottimessa voidaan liuottaa enemmän ainetta kuin kylmemmässä. Tällöin lahustuvuuskäyrä on nouseva. On kuitenkin poikkeuksia, ja joidenkin aineiden, kuten cerium(III) sulfaatin, liukoisuus voi vähentyä lämpötilan noustessa. Tällöin käyrä on laskeva. Kaasuilla liukoisuus sen sijaan yleensä vähenee lämpötilan kasvaessa, ja myös paineella on merkittävä vaikutus kaasujen liukoisuuteen. Korkeampi paine lisää kaasun liukoisuutta.

Lahustuvuuskäyriä käytetään monissa teollisissa prosesseissa. Esimerkiksi lääketeollisuudessa ja elintarviketeollisuudessa niitä hyödynnetään aineiden erottamisessa ja puhdistamisessa kiteyttämällä. Kiteyttämisprosessissa lämpötilaa säädetään siten, että liuotettua ainetta saostuu hallitusti puhtaana kiteenä, kun liuoksen kylläisyys saavutetaan ja ylitetään lämpötilan laskun myötä. Analyyttisessä kemiassa lahustuvuuskäyrien avulla voidaan esimerkiksi arvioida tietyn aineen määrää liuoksessa tai määrittää sopiva liuotin tietylle aineelle.