Laboratoriohiiriä

Laboratoriohiiriä, Mus musculus -laji, kasvatetaan erityisesti tieteellisiin tarkoituksiin. Niiden pienikoko, nopea lisääntyminen sekä geneettisen taustan tutkimisen mahdollisuudet tekevät niistä keskeisen malliorganismin biolääketieteessä. Hiiret painavat yleensä 20–40 grammaa, ja niiden elinikä on noin 1–3 vuotta strainistä ja hoitokäytännöistä riippuen.

Käyttökohteet: perinnöllisyystutkimus, immuunijärjestelmän toiminta, neurotiede, toksikologia sekä syövän tutkimus. Inbred-strainit tarjoavat geneettistä yhdenmukaisuutta, ja tunnettuja esimerkkejä ovat C57BL/6 sekä BALB/c. Transgeeniset ja knockout-hiiret mahdollistavat yksittäisten geenien roolin tutkimisen. Lisäksi voidaan luoda malleja sairauksille, kuten diabetes, Parkinsonin tauti tai amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS).

Hoidinta ja elinympäristö: eläimet pidetään eristetyissä tiloissa, joissa on kontrolloitu ilmanlaatu sekä säännöllinen desinfiointi ja terveyden valvonta. Häkit tarjoavat virikkeitä ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuden. Ruoka, vesi, lämpötila noin 20–24 °C ja valaistus ovat standardoituja. Tutkijat noudattavat eläinlääketieteellisiä suosituksia ja eläinten hyvinvointiin liittyviä eettisiä ohjeita.

Geneettinen monimuotoisuus: Inbred-strainit tuottavat geneettisesti yhtenäisen populaation, kun taas outbred-lajit tarjoavat suurempaa variabiliteettia. Immunodeficient-hiiret, kuten nude-hiiret (Foxn1nu) ja SCID-hiiret, ovat tärkeitä immunologia- ja syövän tutkimuksissa.

Laboratoriohiiret ovat keskeisiä lääketutkimuksessa, ja tutkimuksessa noudatetaan kolmesta Rs periaatetta: replace, reduce, refine.

---