kanssakäymisen

Kanssakäyminen on sosiaalinen vuorovaikutus ihmisten välillä, jossa osapuolet osallistuvat toistensa kanssa keskusteluun, ajatusten vaihtoon sekä toimintaan. Termi kattaa sekä puhutun kielen että nonverbaalisetElementit kuten eleet, ilmeet ja kehonkielen, sekä muut vuorovaikutustavat, joilla ihmiset luovat ja ylläpitävät suhteita. Kanssakäymisen käsite kattaa sekä arkipäiväiset kohtaamiset että laajemman prosessin, jolla yhteisöt toimivat.

Etymologisesti kanssakäyminen muodostuu sanoista kanssa ja käydä, ja se kuvaa yhteistä toimintaa ja vuorovaikutusta. Sana on yleiskäsite, jota käytetään sekä yksittäisten kohtaamisten kuvaamiseen että koko vuorovaikutusprosessin käsittelyyn. Kanssakäymisen genetiivimuoto, kanssakäymisen, löytyy usein esimerkiksi ilmauksista kuten periaatteet, säännöt tai käytännöt.

Käytännössä kanssakäyminen edellyttää sekä hallittua puhetta että kuuntelua, ja siihen kuuluvat myös hiljaisuudet sekä kyky lukea muiden viestejä. Hyvä kanssakäyminen tukee luottamusta, selkeyttää tiedonvaihtoa ja ehkäisee konflikteja. Toimivat käytöstavat, empatia, ystävällinen sävy sekä aitous ovat keskeisiä tekijöitä.

Konteksteja on monia: koulutus, työpaikka, julkinen elämä ja perhe-elämä asettavat erilaisia normeja ja odotuksia. Kulttuuriset erot muokkaavat tapahtuuko kanssakäyminen suoremmin vai epäsuoremmin, millainen kohteliaisuus on sopivaa ja miten yksityisyys sekä ryhmän dynamiikka huomioidaan.

Digitaalinen aikakausi muutti kanssakäymisen muotoja: sähköiset viestit, pikaviestimet ja sosiaalinen media nopeuttavat vaihtoa, mutta voivat myös hankaloittaa viestien tulkintaa kontekstin puutteen vuoksi.

Katso myös: vuorovaikutus, viestintä, käytöstavat.