Kierrätyslähteiden

Kierrätyslähteet ovat materiaaleja, jotka ovat syntyneet jätteen tai tuotannon sivuvirtana ja joita kerätään, erotellaan ja käsitellään uudelleen käytettäväksi valmistuksessa. Niiden avulla pyritään korvaamaan primaariraaka-aineita sekä pienentämään ympäristökuormitusta, energiankulutusta ja jätehuollon kustannuksia.

Tyypillisiä kierrätyslähteitä ovat metallit (romumetallit ja muut kierrätysmetallit), paperi ja kartonki, muovit ja lasi. Rakennus- ja purkujätteen kierrätysmateriaalit sekä elektroniikkaromun kierrätysmateriaalit muodostavat suuria virtauksia Suomessa ja EU:ssa. Orgaaninen kierrätys, kuten kompostointi ja biokaasun tuotanto, tarjoaa lisäksi kierrätettäviä raaka-aineita maa- ja energiakäyttöön.

Prosessi alkaa keräyksellä ja logistiikalla, jota seuraa lajittelu, esikäsittely sekä jalostus. Laatuvaihtelut ja kontaminaatio voivat vaikeuttaa kierrätettävien materiaalien käytettävyyttä, minkä vuoksi standardien ja laadunvarmistuksen merkitys on kriittinen. Kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseksi materiaalit on integroitava tuotantoketjuihin siten, että kierrätyslähteet täyttävät tekniset ja ympäristövaatimukset.

Sääntely ja politiikka ohjaavat kierrätysastetta ja materiaalien käyttöä. EU:n jätelainsäädäntö ja Suomen jätehuoltolaki tähtäävät kierrätyksen lisäämiseen ja vastuuketjujen selkeyttämiseen. Kierrätyslähteiden tehokas hyödyntäminen edistää resurssien säästöä, pienentää päästöjä ja tukee kestävää taloutta.