Kehitysvamma

Kehitysvamma on tila, jossa henkilön älykkyys- ja sopeutumiskyvyt ovat selvästi normaalia heikompia, ja se ilmenee jo ennen 18 vuoden ikää. Kehitysvammaan liittyy rajoituksia oppimisessa, viestinnässä, arjen toimissa ja sosiaalisessa sopeutumisessa. Tilan tavoitteena on tukea henkilön toimintakykyä ja itsenäistä elämää, sekä osallisuutta yhteiskuntaan.

Syntymästä tai varhaisesta lapsuudesta lähtien kehittyvän kehityksen taustalla voi olla monia syitä. Yleisimmiksi syiksi katsotaan geneettiset ja kromosomaaliset tekijät, aivovauriot tai infektiot raskauden aikana, aineksiaineet ja metabolism, sekä perinataaliset komplikaatiot. Joskus syytä ei pystytä määrittämään yksiselitteisesti. Kehitysvammalla esiintyy usein muita oireiluita tai neurokognitiivisia ja käyttäytymisen pulmia, ja yksilöt voivat poiketa toisistaan suuresti toiminnan ja tukitarpeiden osalta.

Diagnoosi perustuu monialaisen arvioinnin avulla. Keskeisiä osaalueita ovat älykkyys- ja sopeutumiskykymen mittaukset sekä arjen toimintojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen arviointi. Diagnoosi tehdään yleensä ennen 18 vuoden ikää, mutta tukea voidaan ja tulisi tarjota elämän kaikissa vaiheissa.

Tuki ja palvelut ovat yksilöllisiä ja maalämän laajuisia. Varhainen puuttuminen, erityisopetus, koulutus- ja työvalmennus sekä asumisen ja terveydenhuollon palvelut edistävät itsenäisyyttä ja osallisuutta. Kansainvälisesti kehitysvammaisten oikeuksien turvaaminen perustuu muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, sekä kansalliseen lainsäädäntöön, joka korostaa esteettömyyttä, yhdenvertaisuutta ja osallistavaa toimintaa.