yhdenvertaisuutta

Yhdenvertaisuus (yhdenvertaisuutta) on periaate, jonka mukaan ihmisillä tulisi olla yhtäläiset oikeudet, mahdollisuudet ja kohtelu riippumatta heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, kuten sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta, kielestä, vammasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muista taustatekijöistä. Se kattaa sekä oikeudellisen suojan että sosiaalisen osallisuuden, ja se näkyy sekä lainsäädännössä että arjessa kohdeltavissa ihmisissä.

Yhdenvertaisuus voidaan hahmottaa usealla tasolla. Formaali tai muodollinen yhdenvertaisuus tarkoittaa, että lait ja säännöt takaavat kaikille saman kohtelun. Substantiivinen eli tuloksiin tähtäävä yhdenvertaisuus korostaa sitä, että pelkän tasapuolisen kohtelun lisäksi pyritään kaventamaan todellisia eroja tuloksissa esimerkiksi tukitoimilla heikommin edustettujen ryhmien osallisuuden parantamiseksi. Käytännössä tämä ilmenee muun muassa koulutuksen, työmarkkinoiden, terveydenhuollon ja julkisen hallinnon toimintatavoissa sekä politiikassa.

Yhdenvertaisuus on keskeinen osa kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja kansallista oikeuslaitosta. Kansainvälisesti ja alueellisesti huomioidaan sekä oikeudet että erojen vähentäminen, ja monissa maissa on säädetty erityistä lainsäädäntöä syrjinnän torjumiseksi sekä edistämään tasa-arvoa esimerkiksi sukupuolten välillä. Suomessa käytetään sekä tasa-arvolakia että yhdenvertaisuuslakia näiden tavoitteiden toteuttamiseksi, ja toiminta perustuu sitoutumiseen osallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Keskusteluissa nähdään usein tasapainon tarve yksilön oikeuksien suojaamisen ja yhteiskunnan edun sekä erilaisten ryhmien tarpeiden välillä.