suuntautumisesta

Suuntautumisesta on kyse siitä, miten jokin kohdistuu tiettyyn suuntaan, päämäärään tai arvoihin. Termi kattaa sekä konkreettiset että abstraktit ilmiöt: se voi viitata tilaan ja suunnan hahmottamiseen sekä henkilökohtaisiin valintoihin ja tavoitteisiin.

Fyysisessä kontekstissa suuntautuminen tarkoittaa kykyä määrittää suunta suhteessa ympäristöön, karttaan tai kompassiin. Spatiaalinen orientaatio on peruskyky, joka kehittyy lapsuudesta ja jota tukevat kokemukset, koulutus sekä navigointitaitojen harjoittelu. Tähän kuuluvat tiedot maastosta, suunnista ja etäisyyksistä sekä kyky toimia suunnittelemassa reittejä.

Psykologisessa ja arvoihin liittyvässä suuntautumisessa on kyse siitä, mihin tavoitteisiin, arvoihin tai motivaatioihin yksilö kokee olevansa sitoutunut. Tällainen suuntautuminen ohjaa päätöksiä, mieltymysten kehitystä ja suhtautumista erilaisiin tilanteisiin. Arvopohjainen suuntautuminen voi ilmetä esimerkiksi haluna edistää yhteisöä, kestävää kehitystä tai luovuuden toteuttamista.

Koulutuksessa ja urasuunnittelussa suuntautuminen viittaa opintojen ja työelämän suunnan valintaan sekä niihin liittyvään päätöksentekoprosessiin. Oppilaitoksissa ja ohjauksessa seurataan, millä aloilla opiskelijat kehittävät osaamista ja millaiset urapolut heitä kiinnostavat.

Organisatorisessa kontekstissa suuntautumisesta puhutaan usein strategisena linjana: miten organisaatio asemoituu markkinoille, millaisia tavoitteita se asettaa ja miten toimet ohjataan kohti näitä tavoitteita. Suuntautuminen voidaan myös nähdä onboarding- tai perehdytysprosessin osana, jossa uusi työntekijä saa selkeän kuvan organisaation suunnasta.

Suuntautumisen käsite on laaja ja sen vaikutukset näkyvät sekä yksilön arjessa että yhteiskunnan rakenteissa.