Karboksylihappoihin

Karboksylihappoihin viitataan yleisesti karboksylihappoina, eli orgaanisista hapoista, joissa on karboksyyliryhmä -COOH. Yleisessä muodossa ne ovat R-COOH-yhdisteitä, joissa R on orgaaninen pieneliöt. Karboksyyliryhmä antaa näille yhdisteille happamuuden ja reaktiivisuuden; ne ovat heikkoja happoja, ja niiden pKa-arvot ovat yleensä noin 4–5 pienellä R-ryhmällä, mutta arvot vaihtelevat R:n mukaan.

Fyysiset ominaisuudet vaihtelevat, mutta karboksylihappoihin liittyy usein korkea polaarisuus ja huomattava hydro- genisidivaikutus. Lyhyet ketjut ovat usein nestemäisiä tai kiinteitä huoneenlämpötilassa ja sekoittuvat veteen, kun taas pidemmät ketjut tekevät yhdisteestä vähemmän vesiliukoisen ja lisäävät haihtumattomuutta sekä liuotinasemien eläminen. Karboksylihappojen kiehumispisteet ovat korkeat niiden muodosta johtuvan veden kantavuuden ja dimeroitumisen vuoksi.

Tärkeimmät reaktiot ovat: happamuus ja suolamuodostus emästen kanssa (formiaatti-, etnaatti-, esimerkiksi natriumsuoloja); esterifiointi alkoholeilla muodostaen estereitä (esterit ovat tärkeitä aromi- ja tuoksuaineita sekä raaka-aineita); karboksyylihappojen muokkaus kuten karboksyylikloridien tai happimörkäletkavien muodostus (esim. TiCl4 tai SOCl2 avulla); pelkistäminen primaarisiksi alkoholeiksi (esim. LiAlH4). Dekarboksylaatioreaktiot tapahtuvat lämpötiloissa joillakin di- tai moniarvoisilla karboksylihapoilla.

Käytännön esiintyminen ja sovellukset: karboksylihappoja esiintyy luonnossa rasvoissa ja öljyissä sekä monissa biomolekyyleissä. Teollisuudessa niitä käytetään esimerkiksi polyesterien valmistuksessa, rasvojen ja saippuoiden saponoinnissa sekä tuoksu- ja makuaineiden tuotannossa. Biokemiassa ne ovat keskeisiä välituotteita, kuten asetyyli- tai sitruunahapon kaltaisissa metabolisissa prosesseissa.

Turvallisuus: karboksylihappot ovat korroosiivisia ja voivat ärsyttää ihoa sekä silmiä. Niiden käsittelyssä suositellaan asianmukaisia suojavarusteita ja asianmukaista ilmanvaihtoa.

---