vesiliukoisen

Vesiliukoisen on suomenkielinen adjektiivi, jolla kuvataan aineen kykyä liueta veteen. Vesiliukoinen aine liukenee veteen ja muodostaa tasaisen liuoksen. Termiä käytetään laajasti kemian, farmakologian, elintarviketieteen ja ympäristötieteen yhteydessä.

Vesiliukoisuutta mitataan yleensä kiinteän aineen liukoisuutena tiettynä lämpötilana (esim. g/L) tai molaarisena liukoisuutena (mol/L). Lämpötila ja ainetta koskevat olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti: monien kiinteiden yhdisteiden liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa, kun taas kaasujen liukeneminen voidaan kuvata Henryn lain avulla.

Tekijöitä: polaarisuus, kyky muodostaa vetysidoksia, molekyylin koko ja konformaatio sekä ionisoituminen. pH ja ionivahvuus vaikuttavat erityisesti ionisoituvien aineiden liukoisuuteen. Suolojen läsnäolo sekä ioniyhdisteiden läsnäolo voivat muuttaa liukoisuutta.

Merkitys: Vesiliukoisuus on keskeinen tekijä lääkkeiden bioavailabiliteetissa, ympäristön leviämisessä sekä elintarvikkeiden ja kosmetiikan ominaisuuksissa. Esimerkiksi ionisoituneet muodot voivat parantaa imeytymistä, mutta liiallinen vesiliukoisuus voi vaikuttaa jakautumiseen elimistössä.

Esimerkkejä: Natriumkloridi ja glukoosi ovat erittäin vesiliukoisia. Myös monet alkoholit, kuten etanoli, ovat hyvin vesiliukoisia. Lääkkeissä vesiliukoisuus ohjaa formulointia ja annostelua; sitä voidaan muokata muokkaamalla ryhmätekijöitä tai lisäämällä suoloja ja adjuvantteja.