Infarktit

Infarktit ovat kudosvaurioita, jotka syntyvät, kun verenkiertoalue saa liian vähän verta tai kun verenvirtaus katkeaa kokonaan. Tämän seurauksena alueen solut eivät saa riittävästi happea ja ravinteita, mikä johtaa solukuolemaan eli nekroosiin. Infarktien syntymekanismi liittyy yleensä verisuonen tukkeutumiseen (tromboosi tai embolia) tai verenkierron häiriöön, jossa verenkierto heikkenee suuresti.

Suurin osa infarkteista johtuu valtimoiden tukkeutumisesta. Tyyppikohtaisesti infarktien yleisimmät muodot ovat sydäninfarkti (myokardiaalinen infarko), aivoinfarkti (iskeminen aivoinfarkti) sekä infarkteja muissa elimissä, kuten munuaisissa, pernan, keuhkojen tai suoliston alueilla. Infarktien kliininen kuva riippuu sijainnista: sydäninfarktissa voi esiintyä rintakipua, hengenahdistusta ja hikoilua; aivoinfarktissa äkillinen halvaus, puhevaikeudet tai kasvojen roikkuvuus voivat ilmetä; muihin infarkteihin liittyy kivuliaiset, liikuntarajoitteet tai äkillinen toiminnan heikentyminen.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin, veriarvoihin (esim. sydäntrombigiin troponiinit), sähkö- ja kuvantamistutkimuksiin kuten EKG, tietokonetomografiaan tai magneettikuvaukella. Hoito riippuu sijainnista ja infarktityypistä: sydäninfarktin akuutissa hoidossa käytetään verenohennus- ja antiaggregaatiohoitoja sekä reperfuusiota (PCI tai trombolyysi); aivoinfarktissa voidaan harkita thrombolyysiä tai mekaanista trombektomia sekä muita tukitoimia. Ensihoito ja kuntoutus sekä riskitekijöiden hallinta ovat keskeisiä.

Ennuste riippuu infarktialueesta ja koosta sekä siitä, kuinka nopeasti hoito aloitetaan. Tärkeää on riskitekijöiden hallinta, kuten verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin hallinta sekä terveelliset elämäntavat.