infarkteihin

Infarkteihin viittaava termi kuvaa kudoksen kuolemista verenkierron estyessä. Tavallisinta on alueellinen iskemia, usein verisuonen tukkeutumisen seurauksena.

Yleisimmät infarktityypit ovat sydämen infarkt (myokardiaalinen infarkti) ja aivoinfarkti (iskeeminen aivohalvaus). Muita mahdollisia infarkteja ovat munuaisten, pernan sekä suoliston infarktit.

Syy on kudoksen hapensaannin äkillinen tai pitkäaikainen puute. Riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi, lihavuus sekä ikä. Taustalla voi olla ateroskleroosi ja veren hyytymistä vääristävät tilat.

Oireet ja diagnoosi: Sydämen infarktissa oireina voivat olla rintakipu, hengenahdistus ja hikoilu. Aivoinfarkti ilmenee äkillisesti esimerkiksi kasvojen tai raajojen heikkoutena sekä puhe- tai näkövaikeuksina. Tutkimuksiin kuuluvat EKG, veriarvot (troponiinit) sekä kuvantaminen kuten CT/MRI ja verisuonitutkimukset.

Hoitona pyritään palauttamaan verenkierto mahdollisimman nopeasti. Hoitoon kuuluu usein antitromboottinen tai antikoagulanttinen lääkehoito sekä, tarvittaessa, rekanalisaatio, trombolyysi tai kirurgiset toimenpiteet. Pitkäaikaisessa hoidossa käytetään ehkäiseviä lääkkeitä sekä elämäntapamuutoksia.

Ennuste määräytyy infarktityypin ja hoitoviiveen mukaan. Ennaltaehkäisy perustuu riskitekijöiden hallintaan: tupakoinnin lopettaminen, ruokavalio, liikunta sekä verenpaineen ja kolesterolin seuranta.