Hiilineutraaliudesta

Hiilineutraaliudesta tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt kompensoidaan tai poistetaan siten, että nettovaikutus ilmastoon on nolla. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sekä päästöjen vähentämistä että poistojen ja nielujen lisäämistä.

Päästöt lasketaan useimmiten kolmivaiheisesti (Scope 1–3): suorat päästöt, hankittu energia sekä laajempi arvoketju ja muiden toimintojen päästöt. Nettopäästöt saadaan vähentämällä poistot, hiilinielut ja muut sitomistoimet päästöistä. Hiilineutraalius voidaan asettaa sekä yksilöille että organisaatioille, yrityksille ja valtioille.

Toimenpiteet ja keinot ovat moninaisia. Päästöjen vähentäminen on ensisijainen keino ja sisältää energiatehokkuuden parantamisen, sähköistämisen, uusiutuvan energian käyttöönoton, puhtaamman liikenteen sekä prosessien ja tuotantoketjujen ilmastonmuutosta hillitsevien uudistusten toteuttamisen. Poistot ja sidonta voivat toteutua esimerkiksi metsänhoidon, metsänlajikkeiden lisäyksen, maaperän hiilen sitomisen sekä teknologisten ratkaisujen kuten hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS/CCUS) kautta. Kompensaatiota käytetään täydentävänä keinona, mutta sen tulee olla lisättyä, pitkäikäistä ja vertailevaa päästövähennystä tukevaa.

Haasteita ovat poistojen luotettavuus, lisäisyys, pysyvyys ja seuranta sekä riskit, että kompensaatiot eivät korvaa todellisia päästövähennyksiä. Hiilineutraalius on käytössä laajasti kansainvälisessä keskustelussa sekä politiikassa että liiketoiminnassa, ja sen tavoitteena on vähentää ilmastonmuutoksen riskejä samalla luoden kestäviä ratkaisuja. Monissa maissa ja alueilla tavoite on ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.