ilmastoneutraalius

Ilmastoneutraalius tarkoittaa tilaa, jossa toimijan kokonaispäästöt ovat tasapainossa poistojen tai kompensaation kanssa siten, että nettopäästöt ovat nolla tai pienemmät. Tämä koskee usein valtioita, kaupunkeja, yrityksiä tai koko taloutta. Tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpenemistä samalla, kun päästöjä vähennetään käytännön toimilla ja ylimääräiset päästöt kompensoidaan tai poistetaan.

Käytännössä ilmastoneutraaliuden saavuttaminen perustuu päästöjen vähentämiseen mahdollisimman laajasti. Keskeisiä keinoja ovat siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin, energiatehokkuuden parantaminen, liikenteen sähköistäminen sekä teollisuuden päästövähennykset. Lisäksi voidaan vahvistaa hiilinieluja maankäytön, metsityksen ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen kautta sekä käyttää hiilidioksidin poistamistekniikoita ja hiilidioksideja talteen ottavia ratkaisuja, kuten CCS.

Poistojen ja kompensaatioden rooli on jatkuva keskustelunaihe. Laadukkaat, todistetut ja pitkäaikaiset poistot sekä realistiset kompensaatiot voivat tukea päästövähennystavoitteita, mutta niihin ei tulisi nojata ensisijaisena keinona kuin viimeisenä vaihtoehtona. Keskeistä on läpinäkyvä raportointi, mittaaminen ja vahvistettu kolmannen osapuolen varmentaminen.

Kansainvälisessä kontekstissa ilmastoneutraalius liittyy Pariisin sopimuksen tavoitteisiin sekä tieteellisiin suosituksiin rajoittaa ilmaston lämpeneminen noin 1,5–2 celsiusasteen tasolle. Monet maat ja organisaatiot asettavat nettoneutraaliustavoitteita vuosisadan puoliväliin mennessä, mikä ohjaa politiikkaa, investointeja ja yritysvastuuta.