Hepatiittien

Hepatiittien (hepatiittien) ovat maksaan kohdistuvia tulehduksia, joita aiheuttavat useat eri tekijät. Yleisimmät syyt ovat virologiset hepatiittivirukset A, B, C, D ja E, mutta maksaan voivat vaikuttaa myös alkoholi, jotkut lääkkeet sekä autoimmuunisairaudet. Näiden lisäksi taudista kertyy erilaisia muunnoksia ja komplikaatioita, kuten maksakirroosi tai maksasyöpä, jos tulehdukset kroonistuvat.

Virologiset hepatiittivirukset A, B, C, D ja E eroavat tartuntareiteiltään ja kestoltaan. A- ja E-hepatiitti ovat yleensä akuutteja ja paranevat usein itsekseen, kun taas B-, C- ja joskus D-hepatiitti voivat kroonistua. B- ja D- hepatiitti voivat yhdessä aiheuttaa vakavampia oireita, ja D-vaatii HBV-infektion esiintymisen. C-hepatiitti on suurin yksittäinen kroonisen maksasairauuden aiheuttaja maailmassa.

Tartuntaan liittyvät reitit vaihtelevat. A- ja E-hepatiitti tarttuvat yleensä fekaal-oraalisesti, esimerkiksi saastuneen ruoan tai veden välityksellä. B-, C- ja D-hepatiittiin liittyy veren ja erityisesti terveydenhuollon välineiden kautta tapahtuva tartuntariski sekä seksuaalinen kontakti; D- hepatiitti vaatii HBV-epidemian esiintymisen.

Diagnoosi perustuu maksantuotannon epäilyssä sekä laboratorioarvoihin ja virusnesteiden havaitsemiseen. Siksi verikokeet, maksan toiminnan verikokeet sekä viruksen RNA/DNA-tutkimukset ovat keskeisiä. Hoito vaihtelee hepatiittityypin mukaan: akuutti A- ja E-hepatiitti hoituvat yleensä Itseparantuvasti; krooninen B- ja C-hepatiitti vaativat pitkäaikaisia antiviralisiä hoitoja, joista C-hepatiitti on useimmiten parantunut nykyisillä suuntaantiviraaleilla. HAV- ja joissakin tapauksissa HEV-hepatiitti hoidetaan tukevasti, sillä erityisiä antiviraaleja ei aina tarvita.

Ehkäisy on tärkeää: rokotukset A- ja B-hepatiittia vastaan ovat käytössä, HEV-rokotteen saatavuus vaihtelee maittain. Turvallinen seksuaalinen kanssakäyminen, verensiirtojen asianmukainen seulonta sekä huolellinen hygienia ja käsihygienia vähentävät tartuntariskejä.</analysis>

---