hepatiittityypin

Hepatiittityyppi on yleistermi maksaan liittyville tulehduksille, joita voivat aiheuttaa virukset, autoimmuunireaktiot, lääkkeet, alkoholi tai aineenvaihdunnalliset tilat. Tietyt tyypit ovat tarttuvia ja vaativat erityistä ehkäisyä sekä hoitoa, kun taas toiset johtuvat ei-tarttuvista syistä kuten autoimmuunisista hepatiiteista tai lääkevaurioista.

Viraaliset hepatiittityypit A–E eroavat tartunnan lähteen ja keston mukaan. Hepatiitti A ja E ovat yleensä akuutteja ja tarttuvat suun kautta saastuneen ruoan tai veden välityksellä. Hepatiitti B, C ja D voivat aiheuttaa kroonisen infektion; B tarttuu veriteitse ja kehon nesteiden välityksellä (seksuaalinen ja muu kontakti), C on yleisesti krooninen, ja D edellyttää samanaikaisen HBV-infektion. Hepatiitti E on monissa maantieteellisissä alueissa yleinen akuutti tauti ja suurin osa tapauksista paranee ilman pitkäaikaista maksavauriota.

Muita hepatiittityyppejä ovat autoimmuuni hepatiitti sekä lääkkeiden aiheuttama maksatulehdus sekä alkoholin käytöstä tai rasituksesta johtuva maksavaurio (esimerkiksi NAFLD/NASH). Näille tyypeille tyypillistä on usein krooninen kulku, jos altistus jatkuu.

Oireet voivat olla kevyitä tai epäspesifisiä: väsymys, keltaisuus, tumma virtsa ja oikean ylävartalon kipu. Diagnoosi perustuu maksakokeisiin (ALT/AST, bilirubiini), virustesteihin, PCR-testiin sekä kuvantamistutkimuksiin; joskus tarvitaan maksabiopsia.

Ehkäisy ja hoito: Rokotteet ovat saatavilla hepatiiteille A ja B. Hygienia, puhdas vesi ja turvallisten elintarvikkeiden sekä suojatun seksin noudattaminen vähentävät tartuntaa. Hoito riippuu tyypistä: akuutit A- ja E-hepatiitit paranevat usein itsestään; B- ja C-hepatiitteja voidaan hoitaa antiviraalisilla lääkkeillä, joiden tavoitteena on estää maksavaurioita. D-hoito keskittyy HBV-infektion hallintaan. Pitkäaikainen seuranta on tärkeää maksakirroosin tai muiden komplikaatioiden ehkäisemiseksi.

Yhteenveto: Hepatiittityypit muodostavat laajan sairausryhmän, jonka etiologia, kulku ja hoito vaihtelevat. Oikea diagnoosi ja hoito edellyttävät terveydenhuollon ammattilaisen arviota sekä laboratoriotestejä.