Hengitysilmasta

Hengitysilmasta tarkoittaa ilmaa, jota ihminen hengittää. Se on osa ympäröivän ilman kokonaisuutta ja sen laatu sekä koostumus vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin. Hengitysilmalla on keskeinen rooli hengitysreaktioissa, erityisesti happi- ja hiilidioksiditasojen sekä kosteuden hallinnassa.

Kuiva ilma koostuu pääosin typestä noin 78 prosenttia, hapesta noin 21 prosenttia ja pienistä määristä argonia sekä hiilidioksidia. Käytännössä ilman kosteuspitoisuus vaihtelee riippuen ilman kosteudesta ja lämpötilasta: korkeampi ilmankosteus saa tuntemaan ilman suvaitsevaisemmaksi, mutta tehoton ilmanvaihto voi lisätä mikrobien ja homeen riskiä. Pitoisuudet voivat vaihdella suuresti paikan mukaan, erityisesti sisätiloissa ja suurissa kaupungeissa.

Sisäilman laatu muodostuu sekä ulkoilmasta että sisäisistä lähteistä. Tärkeimmät epäpuhtaudet ovat hiukkaset (PM2,5 ja PM10), hiilimonoksidi (CO), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), radon sekä homeen itiöt. Näiden pitoisuuksiin vaikuttavat ilmanvaihto, rakennusmateriaaleet, käyttötavat sekä asumisen ja työskentelyn tiheys.

Terveyteen liittyvät vaikutukset riippuvat altistumisen kestosta ja pitoisuuksista. Lyhytaikaiset vaikutukset voivat olla silmien ja hengitysteiden ärtyminen, päänsärky sekä väsymys; pitkäaikainen altistuminen epäpuhtauksille voi lisätä hengityselinten ja sydän- sekä verisuonijärjestelmän sairauksien riskiä. Hyvä ilmanvaihto, sopiva ilman lämpötila ja kosteustaso sekä pienemmät päästölähteet ovat keskeisiä suojakeinoja.

Seuranta ja sääntely: Sisäilman laadun arviointiin käytetään mittauksia CO2-, VOC- ja PM-pitoisuuksista sekä rakennusten ilmanvaihtojärjestelmien säätöä. Erilaiset eurooppalaiset standardit ja suositukset ohjaavat ilmanvaihdon käytäntöjä sekä sisäilman laadun asettamia kriteerejä. Radon-kartoitus voidaan todennäköistää maaperän ja rakennuksen mukaan. Henkilökohtaisena neuvona: pidä ilmanvaihto riittävänä ja vähennä sisäisiä päästölähteitä, jotta hengitysilmasta tulee mahdollisimman puhdasta.