PMpitoisuuksista

PM-pitoisuuksista viittaa ilmassa havaitun epäpuhtaan aineen massaan tilavuusyksikköä kohti. Yleisimmät mittauskohteet ovat PM10 (ainekoko enintään 10 mikrometriä) ja PM2.5 (enintään 2,5 mikrometriä). PM-pitoisuudet ilmoitetaan yleensä mikrogrammoina kuutiometrissä (µg/m³). Pitoisuuksiin vaikuttavat sekä ihmisten ja teollisuuden päästöt että luonnolliset lähteet sekä sääolosuhteet.

Mittaus tapahtuu maanpäällisissä mittausasemissa, joissa käytetään gravimetriaa sekä reaaliaikaisia optisia mittauksia ja portatiivisia antureita. Tulokset julkaistaan osana ilmanlaatuverkkojen tietoja tai ilmaisimina (AQI), joita päivitetään säännöllisesti. PM-pitoisuuksien vaihtelua seuraavat useat tekijät, kuten liikenne, lämmitys, teollisuus sekä kausittaiset sääilmiöt ja pölykaudet.

Terveyden kannalta PM2.5 on erityisen merkittävä, koska sen hiukkaset pystyvät tunkeutumaan syvemmälle keuhkoihin ja verenkiertoon. Pitkäaikainen altistuminen lisää sydän- ja keuhkosairauksien riskiä; lyhytaikaiset nousut voivat pahentaa astmaa ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia. PM10:n terveysvaikutukset ovat yleisemmällä tasolla esiintyviä hengitys- ja keuhko-oireita.

EU:n ilmanlaatu-direktiivit määrittelevät rajaarvoja PM10:lle ja PM2.5:lle sekä lyhytaikaisille että pitkäaikaisille pitoisuuksille; maiden käytännöt noudattavat näitä tavoitteita kansallisilla säädöksillä. Kansainvälisesti WHO on suositellut tiukempia rajoja, joita kaupungit ja maat pyrkivät noudattamaan.

Ympäristön hallinnassa sekä julkinen terveys että yksityiset toimet, kuten liikenteen vähentäminen, polttoaineen laadun parantaminen sekä sisäilman hallinta, vaikuttavat PM-pitoisuuksiin. PM-pitoisuudet ovat keskeinen mittari ilmanlaadun arvioinnissa ja terveysriskien hallinnassa.