epäpuhtauksille

Epäpuhtauksilla tarkoitetaan aineessa tai järjestelmässä esiintyviä haluttomasti vaikuttavia osatekijöitä, kuten sivutuotteita, epäorgaanisia epäpuhtauksia tai fysikaalisia hiukkasia. Epäpuhtauksille asetettavat raja-arvot ja kontrollit ovat keskeisiä lääke-, elintarvike-, elektroniikka- ja kemianteollisuudessa, missä tuotteen tai prosessin laatu riippuu epäpuhtauksien määrästä ja laadusta.

Tyypillisiä epäpuhtauksia ovat kemialliset sivutuotteet, liuenneet epäpuhtaat liuottimet, kiinteät partikkelit sekä biologiset epäpuhtaudet. Epäpuhtauksien alkuperä voi olla raaka-aineissa, valmistusprosesseissa tai säilytyksessä. Eri teollisuudenalat määrittelevät omat tarkat kriteerinsä ja mittausmenetelmänsä epäpuhtauksille.

Seuranta ja mittaus epäpuhtauksille perustuvat analyyttisiin menetelmiin, kuten kaasukromatografian (GC-MS), nestekromatografian (HPLC, LC-MS), spektroskopiaan sekä massaspektrometriaan. Biologiset testit sekä kosteuden, virheenjäännösten ja epäpuhtauksien pitoisuuksien mittaukset ovat yleisiä. Laboratoriot laativat usein spesifikaatiot ja laadunvarmistussuunnitelmat epäpuhtauksille sekä laadunvalvontakäytännöt.

Puolustuskeinoja epäpuhtauksille ovat puhdistus- ja erottamismenetelmät kuten distillointi, kromatografia, suodatus ja raaka-aineiden puhdistus sekä prosessien ja laitteiden puhdistaminen. Lisäksi hallinnointi sisältää läpinäkyvät menettelyt, hyvä tuotantotapa (GMP) -ohjeistukset sekä jatkuvan valvonnan, jotta epäpuhtauksien pääsy tuotteeseen voidaan minimoida.

Epäpuhtauksille on erityisen tärkeää viitata kontekstin mukaan, sillä eri teollisuudenalat asettavat erilaisia raja-arvoja ja hyväksyttävyyden kriteereitä.