Hengitykset

Hengitykset ovat hengityksen vuorottuvia jaksoja, joiden aikana sisäänhengitys (inspiratio) ja uloshengitys (exspiratio) seuraavat toisiaan. Niiden tarkoituksena on toimittaa happea elimistöön ja poistaa hiilidioksidia sekä ylläpitää elimistön happo- ja vesitasapainoa.

Anatomia ja fysiologia

Pääasiallisia hengityselimiä ovat keuhkot ja hengitystiet: nenä tai suu, hengitystiet, keuhkoputket sekä pienemmät ilmatiehyt ja alveolit. Hengitykseen liittyy myös lihakset, erityisesti diafragma ja kylkivälilihakset, jotka mahdollistavat rintakehän laajenemisen sisään hengitettäessä. Alveoleissa tapahtuu kaasujen vaihto: happea siirtyy ilmakehästä vereen ja hiilidioksidia verestä ulos hengitettäessä.

Säätely

Hengitystä säätelee aivorungon hengityskeskus, joka koostuu aivorungon osista kuten medulla oblongata ja pons. Chemoreseptorit pään ja kaulassa sekä aivorungossa seuraavat veren hiilen- ja happipitoisuuksia sekä pH:ta, ja välittävät tietoa hengityslihaksille. Autonominen hermosto vaikuttaa hengitykseen pääasiallisesti automaattisesti, mutta tahdonalaisella aivokuoren kautta voi vaikuttaa hetkellisesti, esimerkiksi harjoituksen aikana.

Hengityksen mittaaminen ja tyypit

Yleisin mittari on hengitystahti, hengityskertojen määrä minuutissa. Lepohengityksessä normaali tahti on noin 12–20 kertaa minuutissa. Hengityksen syvyys ja rytmi voivat vaihdella: syvähengitys (diaphragmaattinen) lisää ilmamäärää, pinnallinen hengitys pienentää sitä. Poikkeavuudet, kuten apnea, hyperventilaatio tai hypoventilaatio, voivat viitata terveysongelmiin.

Käytännön merkitys

Hengitys on välttämätöntä kaikissa elintoiminnoissa ja vaikuttaa suorituskykyyn, unenlaatuun sekä aineenvaihduntaan. Hengityslihasten kunto, keuhkojen toiminta sekä hapenkuljetus vaikuttavat sekä terveyteen että päivittäiseen elämänlaatuun. Hengityksen häiriöt voivat vaatia diagnosointia ja hoitoa.