Glutenherkkyys

Glutenherkkyys, virallisesti ei-celiakiallinen gluteenin herkkyys (NCGS), on tila jossa henkilö kokee oireita gluteenin nauttimisen jälkeen, mutta ei täytä celiakian tai vehnäallergian kriteerejä. Tämän ehdon diagnostiset kriteerit eivät ole vakiintuneet, ja todentaminen perustuu pääasiassa poissulkuun sekä potilaan vastaukseen ruokavaliomuutoksiin.

Oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Yleisimmät ruoansulatuskanavan oireet ovat vatsakipu, turvotus, ripuli tai ummetus. Hakeutuvatko oireet myös epätyypillisiin, kuten päänsärkyyn, väsymykseen, aivokellon kaltaiseen sekavuuteen, nivelkipuun tai ihottumiin, on todetusti yksilöllistä. Oireet voivat alkaa muutaman tunnin–päivän kuluttua gluteenin nauttimisesta tai vaikeutua toistuvalla altistuksella.

Syy-seurantaloudessa ei ole yhtä selkeää mekanismia. Celiakiaa ja vehnäallergiaa ei suvaita; tutkimukset viittaavat osittain immunologisiin reaktioihin, mutta eivät tuota samoja biologisia merkkejä. Myös muut viljatuotteiden ainesosat, kuten FODMAP-yhdisteet, voivat vaikuttaa joidenkin oireisiin, mikä on johtanut keskusteluun gluteenin erottamisesta yksinään.

Diagnoosi perustuu yleensä poissulkuun: Celiakian seulonta sekä vehnäallergian tutkimukset ovat normaaleja, ja gluteenin aiheuttama oireilu testataan eliminoimalla gluteeni ruokavaliosta sekä seuraamalla oireiden muutosta. Satunnaiset, suuret kokeet ja kaksoissokkaukset ovat tutkimuksissa käytettyjä mutta eivät ole osa jokapäiväistä kliinistä käytäntöä.

Hoito on pääosin ruokavaliohoitoa: gluteenittoman dieetinkin on oltava tasapainoinen ja ravitsemuksellisesti riittävä. Jokaiselle potilaalle annettava ruokavalion räätälöinti sekä mahdollinen ydin-tekijöiden tutkiminen (kuten FODMAP-ravinnot) ovat keskeisiä. Potilaat seuraavat usein oireitaan ja ravitsemustilaansa ruokavalion muuttuessa.