Galvanoimisella

Galvanoimisella, eli galvanoinnilla, tarkoitetaan elektrolyyttiseen pinnoitukseen perustuvaa menetelmää, jossa metallin ioneja siirretään liuoksesta kappaleen pinnalle sähkövirran avulla. Työkappale toimii yleensä katodina, ja liuoksessa olevat metallin ionit pelkistyvät pinnalle muodostaen ohut, tasaisen suojakerroksen. Anodina käytettävä metallia luova elektrodi voi olla samaa metallia, jota pidetään pinnoitteena, tai vara-ankkuri, joka kuluttaa itsensä pinnoitteen lähteenä. Prosessi tapahtuu säiliössä, jossa lämpötila, pH, sähkövirran tiheys ja sekoitus määräävät depositin laadun, paksuuden ja kiillon.

Tyypillisiä galvanointimenetelmiä ovat elektrogalvanointi sekä korroosiosuojaksi että koristeellisiin tarkoituksiin. Elektrogalvanoinnissa käytetään sähkövirtaa pintaan kerroksen muodostamiseksi, kun taas kuumahirttämällä suoritettava galvanointi (hot-dip) upottaa kappaleen sulaan metalliin. Pinnoiteaineita voivat olla sinkki, kupari, nikkeli, kromi sekä muut metallit tai seoksiset pinnoitteet. Elektroninen sovelluksissa voi tavoitella sekä koristi- että teknisiä ominaisuuksia, kuten parannettua korroosionkestävyyttä, kulutuskestävyyttä tai sähköisiä ominaisuuksia.

Sovelluksia ovat muun muassa autop- ja konepajateollisuus, rakennus- ja sähkökomponentit sekä korujen ja koristepinnoitteiden valmistus. Galvanoimisella on keskeinen rooli sekä suoja- että esteettisissä käyttökohteissa. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat huomioivat käytettyjen liuosten toksisuudet, jätteen käsittelyn ja kierrätyksen.