pinnoitukseen

Pinnoitus on pintaan muodostettavan kerroksen tarkoituksellinen lisääminen, jolla parannetaan alustan ominaisuuksia kuten korroosionkesto, kulutuskestävyys tai ulkonäkö. Kerroksen paksuus on yleensä mikrometreissä, ja prosessit voivat olla sähkömekanisia, kemiallisia tai fyysisiä. Pinnoituksen tarkoituksena on parantaa käyttöikää, suojata materiaaleja ja mahdollistaa erikoisominaisuuksia kuten sähkönjohtavuutta tai väriä.

Yleisimmät menetelmät jaetaan kolmeen pääkategoriaan. Elektrolyyttinen (sähkö) pinnoitus muodostuu, kun kappale upotetaan elektrolyyttiin ja kerros kasvaa virran avulla; yleisiä ovat nikkelipinnoitukset, sinkkipinnoitukset ja kromipinnoitukset. Elektroless-pinnoitus on sähkövirrattomalla reaktiolla tapahtuvaa; käytetään esimerkiksi nikkelpinnoituksia. Kuumasinkitys on taloudellinen tapa suojata teräksiä suurissa määrissä. Fyysiset menetelmät kuten PVD (fysikaalinen höyrypinnoitus) ja CVD (kemiallinen höyrypinnoitus) tuottavat kovia, kulutusta kestäviä kerroksia, joita hyödynnetään työkaluissa ja koristepinnoitteissa.

Valinta riippuu alustan materiaalista, käyttöolosuhteista, ympäristövaikutuksista ja kustannuksista. Pinnoitusprosesseista aiheutuu jätteen ja päästöjen hallinnan tarve; lainsäädäntö ja standardit kuten ISO- ja REACH-vaatimukset ohjaavat valintoja. Laadunvarmistuksessa kiinnitetään huomio kerrospaksuuteen, kiinnittyvyyteen sekä pinnan tasaisuuteen. Oikea pinnoitus parantaa suorituskykyä ja käyttöikää, mutta vaatii oikean materiaalin, oikean menetelmän ja asianmukaisen kunnossapidon.