Farmakokineettisten

Farmakokineettiset ilmiöt kuvaavat sitä, miten elimistö vaikuttaa lääkeaineeseen. Ne käsittelevät liikkeen ja muokkauksen prosesseja, joita kutsutaan imeytymiseksi, jakautumiseksi, metabolian ja erittymisen osa-alueiksi. Näiden ilmiöiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan oikean annostuksen ja vaikutuksen keston.

Imeytyminen alkaa annostelutavasta. Suun kautta annettuna lääkkeet voivat kohdata ensimmäispassar metabolian, jolloin osa lääkeaineesta menetetään ennen verenkiertoon pääsyä. Bioavailability kuvaa sitä osuutta, joka saavuttaa systeemisen verenkierron. Imeytymiseen vaikuttavat muotoilu, liukoisuus, pH sekä ruoansulatuskanavan liikkuvuus.

Jakautuminen tarkoittaa lääkkeen jakautumista elimistön kudoksiin ja nesteisiin. Tämä riippuu verenkierron määrästä, rasvaliukoisuudesta sekä proteiineihin sitoutumisesta. Metabolia tapahtuu suurimmaksi osaksi maksassa entsyymien avulla, erityisesti CYP-isoentsyymien kautta. Myös perinnölliset tekijät, samanaikaiset lääkkeet ja terveydentila voivat muuttaa metabolian tehokkuutta ja muodostuvia metaboliitteja.

Erittyminen tapahtuu pääasiassa munuaisissa virtsaan sekä osin sapen kautta. Erittyminen määrää lääkkeen poistumisnopeuden ja siten annostelun suunnittelun. Keskeisiä mittareita ovat clearance (Cl), jakautumisen tilavuus (Vd) sekä puolittumis- tai poistumisajan (t1/2). Bioavailabilitya ja näitä parametreja yhdistämällä voidaan ennakoida lääkkeen aikataulua elimistössä.

Käytännössä farmakokineettia käytetään annostelun suunnitteluun, altistumis- ja benefit-mallien laatimiseen sekä terapeuttiseen lääkehoidon seurantaan. Se tukee sekä yksilöllistä että populaatiotason päätöksentekoa, mukaan lukien PBPK- ja populaatio-PK-mallit.