Erytrosyyttien

Erytrosyyttien, eli punasolujen, tehtävänä on hapen kuljettaminen keuhkoista kudoksiin sekä hiilidioksidin pois kuljettaminen kudoksista keuhkoihin. Niiden toiminta perustuu hemoglobiinissa olevaan rauta-anioon, joka sitoo happea keuhkoista ja vapauttaa sen kudoksiin energiantuotannon tarpeisiin. Hiilidioksidi kulkee takaisin keuhkoihin pääasiassa helpommin tranportoituna bicarbonaatteina veriplasmassa, ja hiilidioksidi siirtyy keuhkoihin uloshengityksen yhteydessä.

Rakenne ja ominaisuudet: Aikuisen erytrosyyttien muoto on tumaton, kaksikupera levyinen solu, jonka tarkoituksena on maksimoida pinta-alaa hapen vaihtoa varten. Ne ovat käytännössä täynnä hemoglobiinia, eikä niissä ole soluelimiä kuten tuma tai mitokondrioita. Hemoglobiinissa on neljä heemiryhmää, joista jokainen sisältää raudan, johon yksittäinen happi sitoutuu. Punasolut liittyvät veren punaisen värin antamiseen ja mahdollistavat tehokkaan hapen ja hiilidioksidin kuljetuksen. Verenkierrossa niitä kuljettavat verenkiertoon liittyvät plasmaproteiinit sekä eritrot-originaalaiset säätelymekanismit.

Tuotanto, elinikä ja säätely: Erytropoiesis tapahtuu luuytimessä. Erytropoietiini (EPO) munuaisista säätelee punasolujen tuotantoa vastaamalla kehon hapentilaan. Kehittyvät retikulosyytit siirtyvät verenkiertoon ja kypsyvät muutamassa päivässä punasoluiksi. Punasolujen elinikä on ihmisellä noin 120 päivää; vanhat solut hajotetaan pääasiassa pernassa ja maksassa, ja niiden raaka-aineet palautuvat kiertoon.

Veriryhmät ja kliininen merkitys: Verikalvoilla esiintyy erilaisia antigeenejä (esim. ABO ja Rh-järjestelmät), joilla on merkitys siirroissa ja äidin-raavan immuunireaktioissa. Punasolujen määrän poikkeavuudet johtavat anemiaan (ali) tai polycytemiaan (ylilukema), ja niitä mitataan verenkuvassa. Erytrosyyttien toiminta on keskeinen osa kehon hapenkuljetusta ja aineenvaihdunnan ylläpitoa.