Erittymistavat

Erittymistavat ovat solu- ja rauhassolujen erittymisprosesseja, joiden avulla aineet vapautuvat solusta tai sen ympäristöön. Eritteet voivat siirtyä ulos kehosta, esimerkiksi ihoon tai ruoansulatuskanavalle, tai ne voivat päästä verenkiertoon endokriinisen säätelyn kautta. Yleisesti erittymistavat jaotellaan kolmeen päätyyppiin: merokriiniseen, apokriiniseen ja holokriiniseen erittymiseen.

Merokriininen erittyminen perustuu eksosytoosiin: erittämä aine pakataan vesikkeliin, joka sulautuu solukalvoon ja sisältö vapautuu ulos ilman solun kuormittumista. Tämä on yleisintä monissa rauhasissa, kuten sylkirauhasissa, haiman eksokriinisessä erittymisessä ja ihon hikirauhasissa.

Apokriininen erittyminen tarkoittaa, että eritteeseen tulee mukaan osia solun kalvosta ja cytoplasmaa; solu säilyy useimmiten, mutta osa solusta poistuu erittämäänsä aineeseen. Apokriiniseen mekanismiin liittyviä eritteitä on liitetty joidenkin iho- ja erityisesti tietyissä kudoksissa esiintyviä rauhasia; käytännössä apokriininen erittyminen ei ole yhtä yleinen kuin merokriininen.

Holokriininen erittyminen tapahtuu, kun koko erittävän solun sisältö vapautuu ja solu kuolee, jättäen jälkeensä uuden erittävän solukerran. Tämän mekanismin tunnetuin esimerkki ovat talirauhasten sebumin erittyminen.

Eritteiden säätelyyn vaikuttavat hormonit ja hermosto, ja erittymistapojen rikkomukset voivat liittyä puutteisiin tai liikatuotantoon, mikä vaikuttaa kudosten toimintaan ja terveyteen.