erittymisprosesseja

Erittymisprosessit ovat biologisia prosesseja, joissa solut valmistavat, pakkaavat ja vapauttavat aineita ympäristöön tai elimistön sisätiloihin. Eritteet voivat toimia signaaleina, ruoansulatusentsyymeinä, kosteuttajina tai suoja-aineina. Vapautumistavat sekä eritteiden kohde vaihtelevat kudoksen ja solutyypin mukaan.

Perusmekanismit perustuvat exosytoosiin, jonka aikana sekretoriset vesikkelit fuusioituvat solukalvon kanssa ja vapauttavat sisällön ulkoiseen tilaan. Eritteiden vapautustapoja voidaan luokitella kolmeen päätyppiin: merokriininen erittyminen (solu säilyy), apokriininen erittyminen (osa solun apikaalisesta cytoplasmastansa mukaan eritteeseen) sekä holokriininen erittyminen (koko solu erittyy ja lopulta kuolee). Lisäksi eritteet voivat olla eksokriinisiä (johdetaan ductuksiin tai ulos kehon pinnalle) tai endokriinisiä (verenkiertoon).

Erittyminen rakentuu solutasolla siten, että proteiinit ja lipidt valmistetaan endoplasmain retikulumissa, muokataan Golgi-laitteessa, pakataan sekretorisiin vesikkeliin ja kuljetetaan oikeaan kohteeseen. Vapautusta säätelevät esimerkiksi Ca2+-signaalit, hormonit ja hermoston vaikutus sekä SNARE-proteiinit fuusion mahdollistavina mekanismeina.

Esimerkkejä erittymisestä ovat insuliini endokriinisenä eritteena, sekä eksokriiniset eritteet kuten sylkirauhasen sylki, haiman ruuansulatusentsyymit, hikirauhaset ja maito mahaluukuksiin sekä imuunipuolustukseen osallistuvat eritteet. Erittymisprosessit ovat keskeisiä ruuansulatuksessa, viestinnässä, suojaudussa ja homeostaasin ylläpidossa.