eksosytoosiin

Eksosytoosi on soluelinten ja kalvojen väliseen liikenteeseen kuuluva prosessi, jossa solun sisäistä vesikkeliperäistä sisältöä siirretään solukalvon kautta ulos solusta tai kalvon osaksi. Prosessi on keskeinen viestinnässä soluista ulos sekä solujen välisessä vuorovaikutuksessa, kun esimerkiksi neurotransmitters, hormonit ja entsyymit erittyvät.

Eksosytoosi jakautuu useisiin tyyppeihin. Yleisesti erotetaan jatkuva (constitutive) eksosytoosi, jossa sisältö erittyy jatkuvasti ilman erillistä signaalia, sekä säädelty (regulated) eksosytoosi, jossa erittyminen käynnistyy erilaisten signaalien, kuten Ca2+-tason nousun, mukaan. Säädelty prosessi on olennaista esimerkiksi synaptisessa viestinnässä, hormonaalisessa säätelyssä ja immuunivasteissa.

Mekanismi koostuu useista vaiheista. Vesikkelit liikkuvat kohti solukalvoa ja kiinnittyvät siihen tethering- ja docking-vaiheissa Rab-proteiinien sekä SNARE-proteiineiden avulla. Vapauden jälkeen v-SNARE:t (kuten VAMP) ja t-SNARE:t (kuten syntaxin ja SNAP-25) muodostavat fuusioidaan valmistelevan kompleksin, jonka kautta kalvofuusio ja sisällön vapautuminen tapahtuvat. Kalciumionit voivat toimia laukaisijina erityisesti synaptisessa eksosytoosissa synaptotagminin avulla. Fuusio johtaa vesikkelin sisällön vapautumiseen ulos solusta tai solukalvon sisäisten komponenttien integroitumiseen kalvoon.

Merkitys ja säätely ovat laajat. Eksosytoosi mahdollistaa viestinnän ja aineiden asianmukaisen jakautumisen kudoksissa sekä soluvälitteisen vuorovaikutuksen, kuten neurotransmitterien, hormonien ja entsyymien erittymisen. Eksosytoosilla on myös rooli eksosomien vapautumisessa, mikä vaikuttaa viestintään ja immuunipuolustukseen. Häiriöt eksosytoosin säätelyssä liittyvät useisiin sairauksiin, mukaan lukien neurologiset sairaudet ja aineenvaihdunnan häiriöt.