immuunipuolustukseen

Immuunipuolustus on elimistön järjestelmä, jonka tehtävänä on torjua haitallisia mikrobeja, soluhäviöitä sekä muita vieraita aineita ja uhkia. Järjestelmä jakautuu kahteen päähaaraan: synnynnäiseen (innate) immuunipuolustukseen ja adaptiiviseen (adaptive) immuunipuolustukseen. Innate vastaa nopeasti ja on epäspesifi, kun taas adaptiivinen immuunivaste kehittyy ajan myötä ja on spesifi sekä muistivaikutteinen.

Innate immuniteetti koostuu sekä fyysisistä ja kemiallisista suojista että soluista. Esimerkkejä ovat iho ja limakalvot, alhainen pH ja antimikrobiset yhdisteet sekä solut kuten neutrofiillit, makrofagit, dendriittisolut ja luonnolliset tappajasolut. Myös komplementtijärjestelmä sekä tulehdusreaktiot kuuluvat tähän kerrokseen. Nämä mekanismit havaitsevat ja torjuvat yleisiä taudinaiheuttajia nopeasti.

Adaptivinen immuunipuolustus perustuu lymfosyyttien, erityisesti B- ja T-solujen, toimintaan. B-solut erittävät vasta-aineita, jotka sitoutuvat patogeenien pinnalle ja estävät niiden toimintaa sekä helpottavat tuhoutumista. T-solut voivat tappaa infektoituneita soluja tai säädellä immuunivastetta. Tämä osa immuunipuolustuksesta on spesifi ja muistissa: aikaisemmat altistukset voivat nopeuttaa ja voimistaa vasteita uudessa infektiossa.

Immuniteetin toimintaan vaikuttavat elimet ja kudokset, kuten luuydin, kateenkorva, perna sekä imusolmukkeet ja limakalvojen imukudokset. Immuniteetti vaalii kehon terveyttä tasapainottamalla puolustuskyvyn ja itseaiheutetut vauriot, ja sen häiriöt voivat johtaa immuunipuutoskykyyn, autoimmuunisairauksiin tai allergioihin. Tutkimus ja hoidot, kuten rokotteet, immunoterapia sekä vasta-ainehoidot, kehittävät ja hyödyntävät immuunipuolustuksen toimintaa.