hikirauhasissa

Hikirauhasissa viittaa ihon hikirauhasten toimintaan ja eritteiden tuotantoon sekä niihin liittyviin fysiologisiin prosesseihin. Ihossa on kaksi päätyyppiä hikirauhasia: eccriiniset (merokriiniset) ja apokriiniset rauhaset. Eccriiniset rauhaset sijaitsevat ihon laajasti kaikkialla, erityisesti kämmenillä, jalkapohjissa ja otsalla, ja ne muodostavat suurimman osan hien erittymisestä. Apokriiniset rauhaset löytyvät pääasiassa karvoituvilta alueilta, kuten kainaloista, nivuseuduilta ja rintakehän alueelta, ja ne avautuvat karvatuppeihin.

Eccriiniset rauhaset tuottavat pääosin kirkasta, vesipitoista hikeä, joka koostuu pääosin vedestä, suoloista ja pienestä määrästä ureaa sekä maitohappoa. Eritteet ovat alun perin isotonisia plasmalle nähden ja niiden koostumusta muuttaa kulun aikana hikirauhaskanavien säätely. Apokriiniset rauhaset erittävät paksumpaa, maitomaista ainetta, johon liittyy lipidien ja proteiinien pitoisuus; näiden eritteet reagoivat bakteerien vaikutuksesta ja voivat aiheuttaa hajua. Eccriiniset rauhaset ovat pääasiassa sympaattisen hermoston asennoituneita, niiden aktivoituminen tapahtuu with acetylcholine, kun taas apokriiniset rauhaset voivat reagoida myös adrenergisiin ärsykkeisiin.

Säätely tapahtuu pääasiassa hypotalamuksessa ja ääreisnärvestön kautta, erityisesti lämmönsäätelyn ja stressin tilanteissa. Hikirauhasten toiminta liittyy kehon termoregulointiin sekä ihon kosteuden ja bakteeri-yritysten hallintaan, mikä vaikuttaa ihon mikrobiotoosiin.

Kliinisiä näkökohtia ovat liiallinen hikoilu (hyperhidroosi), vähentynyt hikoilu (anhidroosi) sekä hormonien tai aineenvaihdunnan muutokset. Hikirauhasten eritteiden tutkimista käytetään esimerkiksi hikoilututkimuksessa ja harvinaisissa sairauksissa, kuten cystic fibrosis -taudin diagnoosissa, jossa mitataan hikeen chloride-pitoisuus.