termoregulointiin

Termoregulointi tarkoittaa elinten kykyä ylläpitää vakaata kehon sisäistä lämpötilaa riippumatta ympäristötilanteesta. Se on keskeinen osa homeostasia ja vaikuttaa entsyymien toimintaan, aineenvaihduntaan sekä elimistön suorituskykyyn. Lämpötilan säätely perustuu sekä lämpötuotantoon että lämmön poistoon, ja näitä prosesseja ohjataan keskitetysti aivorungon ja isotropaattisen järjestelmän kautta.

Säätelyn keskus sijaitsee hypotalamuksessa, jossa sisäisiä ja ihon lämpötiloja havaitaan sensorien kautta. Hypotalamus toimii set pointina: kun kehon lämpötila poikkeaa asetetusta tasosta, käynnistetään vasteet, jotka vaikuttavat sekä autonomiseen hermostoon että endokriinisiin tekijöihin. Lämpötilan säätely on monocentrinen, mutta siihen osallistuvat myös ihon verisuonet, hikirauhaset sekä lihakset.

Lämpötilan säätelyssä on sekä lämmön tuottamisen että lämmön poiston mekanismit. Lihasaktiviteetti aiheuttaa tärinälyännistyksen (shivering) lämpötuotannon lisäyksen. Tämä yhdistyy vapaarakkuloiseen aineenvaihduntaan ja verenkierron muutoksiin. Lämpöä voidaan poistaa esimerkiksi ihon verisuonten laajenemisen (vasodilataatio) ja hikoilun kautta. Riippuen ympäristöstä keho voi siirtyä myös kylmän kytkemisestä (vasokonstriktio) säästääkseen lämpöä.

Fever, eli kuume, on immunologinen vaste, jossa pyrogenit nostavat hypothalamuksen asetuspistettä. Tämä johtaa tilapäisesti korkeampaan kehon lämpötilaan ja voi parantaa infektion vastustuskykyä.

Termoregulointi on sekä yksilöllisesti sopeutuvaan ympäristöön että kehityksen aikakausina tapahtuvaan adaptiopotentiaaliin perustuvaa. Acclimatisaatio tapahtuu esimerkiksi kuumassa tai kylmässä ympäristössä, parantaen hikoilua, verenkiertoa ja lämmönsäätöä.

Termoreguloinnin häiriöt, kuten hypotermia, hypertermia tai lämpöhalvaus, voivat vaarantaa elimistön toiminnan ja vaativat usein välitöntä hoitoa.