Epiteliaalinen

Epiteliaalinen on adjektiivi, jolla viitataan epiteeliin tai epiteliaaliseen kudokseen. Epiteeli muodostaa kehon pinnat sekä erilaisten elinten sisä- ja ulkopinnoille, kuten ihon ulkokerroksen, limakalvot ja rauhasten sisäkalvon. Epiteelin päätehtäviin kuuluu suojelu, aineiden läpäisevyyden säätely, erittäminen sekä aistinvarainen toiminta.

Epiteeli koostuu tiiviisti toisiinsa kiinnittyneistä soluista, jotka lepäävät basaliseen laminiaan. Se on yleisesti polaarinen kudos, jossa apikaalinen pinta voi olla esimerkiksi mikrovilluksia tai ciliaa, ja basolateraaliset pinnat muodostavat yhteyksiä toisiinsa sekä basal laminaan.

Luokitus perustuu kerroksellisuuteen ja solujen muotoon. Simple-epiteeli on yksikerroksista jaettuna litteään (planaari), kuutiomaiseen (kuboidal) sekä lieriö-/kirkaslinjoihin (columnar). Kerrostuneita epiteelejä ovat esimerkiksi kerrostunut litteä epiteeli sekä erilaiset lieriö- ja kuutiotyyppiset muodot alueittain. Pseudostratifioitunut epiteeli näyttää kerrostuneelta, mutta kaikki solut ovat kosketuksissa basaaliseen laminaan, ja sitä esiintyy muun muassa hengitysteissä. Transitional-epiteeli (uroepiteeli) pystyy muuttamaan muotoaan virtaustilanteissa, tyypillistä munuaisten kystojen ja virtsateiden reunuksissa.

Toiminnot kattavat suojan, aineiden läpäisevyyden säätelemisen, eritteiden tuotannon sekä aistin- ja immunologisen reaktiivisuuden. Epiteeli voi muodostaa rauhasia, jotka ovat eksokriinisiä (erittää ulos kehoon tai ulkoisesti) tai endokriinisiä (erittää hormoneja verenkiertoon).

Kehitys ja kiertokulku: Epiteeli uusiutuu yleensä nopeasti kantasoluista basal lamina -alueelta, mikä mahdollistaa jatkuvan korvaantumisen vaurioiden sattuessa. Tämä tekee epiteelistä erittäinkin haavoittuvaisen ympäristövaurioille, mutta samalla elintärkeän suojan ja aineiden hallinnan.

Terveys ja sairaudet: Epiteelikudokset voivat kehittää karsinoomia, yleisimpiä syöpätyyppejä. Vauriot epiteelissä voivat johtaa haavoihin, tulehduksiin sekä rauhasten toimintahäiriöihin.