basolateraaliset

Basolateraaliset viittaavat epiteelisolujen solukalvon alueisiin, jotka ovat sekä basaalin laminaan päin että naapurisolujen välisillä pinnoilla. Epiteeli on tyypillisesti polarisoitunutta ja erottuu apikaalisen, lateral- ja basolateraalisen domainin välillä. Basolateraaliset alueet ovat keskeisiä solujen kiinnittymisessä toisiinsa ja basaliseen laminaan sekä niiden osallistumisessa aineiden kulun säätelyyn.

Basolateraalinen alue sisältää kiinnittymismolekyylejä kuten cadherineja ja niihin liittyviä catenineja sekä desmosomeja ja adherens-liitoksia, jotka ylläpitävät solukon eheyden. Apikaalisen ja basolateraalisen alueen rajaressi määrittyy tiiviillä liitoksella (tight junction), joka erottaa domeneja ja säätelee paracellulaarista kulkua. Basolateraalisella alueella sijaitsevat transporterit ja ionikanavat, mukaan lukien Na+/K+-ATPase, sekä muut kuljetusproteiinit, jotka vastaavat solujen sisä- ja ulko-ympäristön erottelusta.

Basolateraalinen kohdistus solujen pinnalle tapahtuu signaali- ja vesikulaarireittejä hyödyntäen. Proteiineille annetaan basolateraalisia kohdistus-merkkejä, ja adaptoriproteiinit kuten AP-1B ohjaavat proteiineja basolateraaliseen pintaan. Basolateraalisiin kohdistuvien signaalien motiivit voivat olla dileukine- tai tirosiinipohjaisia. Tämä polariteetin ylläpito on välttämätöntä, jotta epiteeli voi kontrolloida aineiden imeytymistä ja erittymistä sekä säilyttää rakenteellisen eheyden.

Esimerkkejä elinalueista ovat ohutsuoli ja munuaistubulukset, joissa basolateraalinen pinta on keskeinen ionien ja veden kuljetuksessa sekä basilisen laminaanin vuorovaikutuksessa. Basolateraaliset proteiinit, kuten Na+/K+-ATPase, ovat tyypillisesti lokalisoituneet juuri tähän domainiin. Epätarkoituksenmukainen kohdistus voi heikentää epiteelin polariteettia ja johtaa sairauksiin, joissa kiinnittyminen tai aineiden kulku on häiriintynyt.