kystojen

Kystat ovat suljettuja, nesteellä tai kiinteämmällä aineella täytettyjä rakenteita, joita voi esiintyä monissa elimistön kudoksissa. Ne voivat olla yksittäisiä tai monikokoisia, ja niiden koko sekä sijainti vaikuttavat oireisiin ja hoitotarpeeseen. Oikeat kystat (true cysts) ovat vuorattuja epiteelillä, kun taas pseudokystat eivät välttämättä ole vuorattuja. Sisältö vaihtelee: seroosinen, limainen, keratiininen tai verinen. Kystien syntyyn vaikuttavat muun muassa synnynnäiset rakenteet, tulehdukset, vammat sekä joskus infektiot tai obstruktio.

Kystat voivat muodostua lähes missä tahansa elimissä. Yleisimmät esimerkit ovat munasarjakystat, munuaisten kystat sekä maksa- tai sappikystat. Iholla ja pehmytkudoksissa tavataan epidermoid- ja muita ihokystia. Pankreastaan sekä haimasta voi olla kyse pankreatisista pseudokystista. Oireet riippuvat kystan koosta, sijainnista ja mahdollisista komplikaatioista kuten paineilmiöistä, tulehduksesta tai kystan puhkeamisesta.

Diagnoosi suoritetaan usein kuvantamalla. Ultraääni on ensisijainen tutkimus kystien arvioinnissa, ja siinä voidaan selvittää tiheydet sekä reliikit. Tuki- ja lisäarvoja voivat antaa tietokonetomografia (CT), magneettikuvaus (MRI) sekä joidenkin kystien yhteydessä laboratoriotestit.

Hoito räätälöidään kystan ominaisuuksien mukaan. Pieniä, oireettomia kystia seurataan usein syyn mukaan, kun taas suuret, oireelliset tai epäilyttävät kystat voivat vaatia kirurgista poistamista, drenausta tai skleroterapiaa. Ennuste on yleisesti hyvä, mutta siihen vaikuttavat kystan tyyppi, sijainti ja mahdolliset komplikaatiot. Etymologisesti sana kysta juontuu kreikankielisestä sanasta kystis, joka viittaa säkkiin tai pussiin.