epiteelillä

Epiteeli on tiivis solukudoksen muodostama kerros, joka peittää kehon ulko- ja sisäpintoja sekä linjaa onteloita ja kanavia. Se muodostaa suojaavan esteen, säätelee aineiden siirtymistä kudosten välillä ja osallistuu eritykseen sekä aistin- ja haavatoimintoihin. Epiteeli on usein avaskulaarinen, eikä sillä ole omia verisuonia; ravinteet ja jäteaineet kulkeutuvat alapuolisen sidekudoksen kautta basaalisen laminaanin läpi.

Epiteeli on polaarinen: apikaalinen pinta kohtaa onteloa tai ulkoilmaa, basolateraaliset pinnat kiinnittyvät toisiinsa ja basaalinen laminaani tukee kudosta. Solut muodostavat kiinnitysliitoksia ja desmosomeja, mikä ylläpitää rakenteellista eheyttä sekä kontrolloi nesteiden kulkua.

Rakenteeltaan epiteeli jaotellaan kerrosten määrän mukaan yksikerroksiseen ja monikerroksiseen sekä solujen muodon mukaan litteään (litteä), kuutiomaiseen (kuutiomaisena) ja lieriömäiseen (lieriömäinen). Yksikerroksinen epiteeli esiintyy esimerkiksi suoliston limakalvolla ja keuhkoputkien sisäpinnoilla, kun taas monikerroksinen epiteeli muodostaa ihon kerroksia sekä monia muita suojaavia pinnoja. Myös erikoistuneita muotoja esiintyy, kuten virtsateiden epiteeli, joka on rakennettu kestämään venymistä ja liiallista muodonvaihtelua.

Epiteeli vastaa useista toiminnoista: suojaus mekaanisia vaurioita ja mikrobeja vastaan, kontrolloi veden ja ionien liikkeitä sekä kasvutekijöiden ja muiden aineiden erittymistä. Epiteeli osallistuu myös rauhasten muodostumiseen, sillä rauhaset voivat olla luonteeltaan eksokriinisiä tai endokriinisiä. Epiteeli uusii jatkuvasti kantasoluista, mikä mahdollistaa nopean reagoinnin vaurioihin.