Endosytoitumisen

Endosytoituminen on solujen sisäänotto ulkoisesta ympäristöstä vesikkelien avulla. Prosessi mahdollistaa suurten molekyylien, proteiinien ja hiukkasten sisään pääsyn sekä solukalvon koostumuksen ja signaalianalyysin säätelyn. Endosytoituminen on keskeinen ravinteiden hankkimisessa, reseptoriensa kanssa toimivien molekyylien hormonien ja immuunijärjestelmän komponenttien kuljetuksessa sekä solujen vuorovaikutusten hallinnassa.

Endosytoitumiselle on useita päämuotoja. Fagosytointi on suurien hiukkasten, kuten bakteerien tai solujätteiden, sisäänottoa suurien vesikkelien avulla. Reseptorimediato endosytoosi tapahtuu, kun ligandid sitoutuvat solupinnan reseptoreihin ja aiheuttavat kohdennetun sisäänoton. Makropinotsitoosi on laajamittaisempi, epäspesifinen verenkierron kalvon sisäänveto. Näissä reiteissä aktiini ja erinäiset adaptoriproteiinit sekä mahdollisesti klatriinista joidenkin reittien muodostuminen osallistuvat vesikkelien muodostukseen ja katkaisuun.

Sisään otetut vesikkelit migraanoivat varhaisen endosomin (varhaisen endosomirakenne) kautta, jossa sisällöt rekisteröidään ja käsitellään. Usein ne siirretään myöhäiseen endosomiin tai lysosomeihin, joissa happamoittaminen (V-ATPasi) mahdollistaa materiaalin degradataan tai kierrätykseen. Reittien kautta proteiinien ja lipidien kierrätys takaisin plasma membranalle tai uusille solurakenteille on yleistä.

Endosytoitumisella on ratkaiseva rooli ravinteiden saannissa, solujen reseptoreiden säätelyssä ja immuunivasteissa. Se voi myös olla patogeenien pääsyreitti ja sen häiriöt liittyvät sairauksiin, kuten kolesterolin aineenvaihdunnan häiriöihin ja erilaisten signaalireittien epämuodostumiin.