Ekosysteemien

Ekosysteemi on elinympäristö, jossa elolliset organismit sekä ei-elolliset ympäristötekijät muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Toiminta perustuu energian tuloon auringosta ja ravinteiden kiertoon, jonka kautta tuotajat, kuluttajat ja hajottajat ovat vuorovaikutuksessa. Biotiset tekijät kuten kasvit, mikro-organismit ja eläimet sekä abioottiset tekijät kuten valo, lämpö, vesi ja maaperä määrittelevät ekosysteemin rakenteen ja toimintakyvyn.

Energiavirta alkaa tuotajista, joita ovat useimmiten kasvit ja fotosynteesiä hyödyntävät mikrobit. Kuluttajat syövät tuotajia tai toisiaan, ja hajottajat palauttavat ravinteet kiertoon hajottaessaan kuollutta biomassaa. Näiden vuorovaikutusten kautta monimuotoisuus sekä vuorovaikutukset kuten mutualismi, kilpailu ja saalistus vaikuttavat ekosysteemin rakenteeseen, toimintaan ja resilienssiin. Ravinteiden kierto sekä hiilen ja veden kierto ovat keskeisiä prosesseja.

Ekosysteemit voidaan jakaa maantieteellisesti sekä ekologisesti. Terrestriset ekosysteemit kuten metsät, niityt ja aavikot sekä vesiekosysteemit kuten järvet, joet, meret ja kosteikot muodostavat päätyypit. Ne tuottavat monia ekosysteemipalveluita: elintarvikkeita ja raaka-aineita, ilmaston ja veden laadun säätelyä, tulvasuojelua sekä pölytyksen ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitoa. Ekosysteemipalvelut jaetaan usein neljään ryhmään: tuotannolliset, säätelevät, tukipalvelut ja kulttuuriset arvot.

Ihmisen toiminta muokkaa ekosysteemejä ja asettaa paineita niiden toiminnalle. Maankäyttömuutokset, ilmastonmuutos, saasteet sekä vieraslajit voivat heikentää rakennetta ja toiminnallista kyvykkyyttä. Tutkimus ekosysteemeistä hyödyntää sekä laboratorio- että kenttätutkimusta, pitkäaikaistutkimuksia sekä etä- ja paikkatietoa sekä mallintamista. Suojelu- ja hallintatoimet tähtäävät ekosysteemien vastustuskyvyn ja palautumiskyvyn vahvistamiseen sekä palveluiden turvaamiseen.