Denervoitunut

Denervoitunut tarkoittaa kudosta, joka on menettänyt hermotuksensa, eli motorinen ja/tai sensorinen hermopääte ei enää välitä hermoimpulsseja kyseiseen kudokseen. Yleensä denervoituminen viittaa luonteeltaan lihasten tai ihon alaisen kudoksen tilaan, mutta sitä voidaan soveltaa mihin tahansa laukaisuun liittyvään hermotuksen menetykseen.

Syyt denervoitumiselle ovat moninaisia. Akuutti hermovamma, hermojuurisairaudet (radikulopatia), pitkäaikainen puristus, leikkauksesta aiheutuneet vauriot sekä neurotiset sairaudet kuten diabeettinen neuropatia voivat johtaa denervoitumiseen. Myös tulehdukselliset tai hermoradan sairauksiin liittyvät tilat voivat osaltaan häiritä hermotusta.

Patofysiologiaan liittyy hermon palautumisen puute tai epäonnistuminen, mikä aiheuttaa lihasatrofiaa ja lihassolujen muutoksia. Denervoituneet lihakset menettävät nopeasti toimintakyvyn ja voiman, ja pitkällä aikavälillä syntyy rakenteellisia muutoksia sekä lihasten liiallista jäykistymistä. Sensorinen denervaatio voi johtaa hajanaisiin tuntohäiriöihin ja kivun kaltaisiin oireisiin, jos sensorinen hermotus on vaurioitunut.

Diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin sekä elektrofyysisiin tutkimuksiin, kuten EMG- ja hermojohtokokeisiin (NCV). Kuvantamismenettelyt, kuten MRI, voivat auttaa selvittämään taustalla olevaa syytä ja kudoksen tilaa.

Hoito kohdistuu perussyyn hoitoon sekä denervoituneen kudoksen toimintakyvyn ylläpitämiseen. Fysioterapia ja liikuntaharjoitukset voivat tukea lihasten säilymistä ja estää atrofian pahenemista. Tarvittaessa voidaan harkita sähköstimulaatiota, kipujen hallintaa tai kirurgisia toimenpiteitä hermon palauttamiseksi. Ennuste riippuu vaurion laajuudesta ja siihen liittyvästä regeneraatiosta; täydellinen palautuminen on monissa tapauksissa epätodennäköisempää kuin korvaammalla, ja pitkäaikainen atrofia voi olla pysyvä.